30. lokakuuta 2014

Erilaiset kuvaustilat

Kameran päältä löytyy kuvaustilan valintakiekko. Valitettavan monen kamera on kuitenkin jumittunut täysautomaattitilaan (Canonissa vihreä neliö), MIKSI?! Yritän nyt selventää noiden erilaisten kuvaustilojen merkitystä. Se, mitä kuvaustiloja kamerasta löytyy riippuu kameran mallista. Kaikissa ei siis ole näitä kaikkia, joissain saattaa olla enemmänkin automaattisia kuvaustiloja ja kokeneemmille kuvaajille tarkoitetuista järkkäreistä puuttuu monet automaattiset kuvaustilat, sillä ne ovat turhia. Jos et tiedä mitä ovat suljinaika, aukko ja ISO-arvo, suosittelen ensin lukemaan tämän postauksen.

IMG_9944_edited


Öinen muotokuva, urheilukuva, lähikuva, maisemakuva, muotokuva ja luova automatiikka

Nämä kaikki puoliautomaattitilat siis voidaan laittaa tässä postauksessa samaan nippuun ja päästä tähän lopputulokseen: turhia. Kuvakkeista varmaankin aika hyvin ymmärtää mitä varten ne on tarkoitettu. Ehkä nämä kuitenkin ovat sallittuja aivan aloittelijoille, ehkä. Näistä ei siis tämän en enempää, suosittelen vain olla koskematta niihin.



Automaattinen terävyysalue (A-DEP)

Nyt ei mennä järjestyksessä, mutta minusta tämä kuvaustila kuuluu nyt tähän väliin koska en halua laittaa sitä viimeiseksi. Käsittääkseni tätä ei löydy ainakaan Nikonista ollenkaan?
Kamera selittää tilan tarkoituksen näin: "Automaattinen terävyysalueen säätö (edustaja ja tausta näkyvät tarkkoina)".

Kamera siis pyrkii tekemään koko kuvasta tarkan, niin ettei mihinkään jää "sumentuneita" kohtia. Tämä tarkoittaa useimmiten pientä aukkoa (=pitkää suljinaikaa=jalustaa). Tässä tilassa kamera siis säätää itse suljinajan ja aukon, mutta kaikkeen muuhun pystyt itse vaikuttamaan. En kuitenkaan keksi A-DEP tilalle oikeastaan mitään tarkoitusta.


Täysautomaatti ja automaatti ilman salamaa


IMG_9915_edited

Syyt käyttää näitä tiloja:
a) Olet saanut ensimmäisen järjestelmäkamerasi ihan äsken ja haluat vain räpsiä kuvia hienolla kamerallasi. Tai joku kaveri on työntänyt kameran käteesi ja käskee ottaa kuvia painamalla nappia. Ihan luvallista, kunhan tämä ei jatku pitkään.

b) Kuvaaminen ei voisi vähempää kiinnostaa eikä sinua kiinnosta kehittyä kuvaajana. Syy siihen miksi sinulla ylipäätään on järjestelmäkamera on se että kaikilla muillakin on. Kuvittelet saavasi upeita kuvia koska sinulla on kallis kamera.

c) Paniikkinappi. "Upeaa, pakko saada kuva, kuvakuvakuvakuvakuva", kamerassa on edellisen kuvaustilanteen jäljiltä surkeat asetuksen tähän tilanteeseen, joten laitat vain kameran paniikissa automaatille jotta saat edes jonkinlaisen kuvan ennen kuin tilanne menee ohi. Jos tilanne jatkuu vielä paniikkiräpsimisen jälkeen, laitat kameran jollekkin manuaalitilalle (Liian tuttu tilanne...).

Täysautomaatilla sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin osoittaa haluamaasi suuntaan ja painaa laukaisinta. Tadaa, sinulla on täydellinen kuva! Tai sitten ei. Täysautomaatti myöskin pompauttaa aina esiin parhaan kaverinsa kuvien pilaamiseen; kameran sisäisen salaman. Automaatti ilman salamaa toimii muuten täysin samalla tavalla, erona toki vain se että se ei käytä salamaa. Jos automaatti ei saa käyttää salamaa hämärässä se pitkittää valotusaikaa ja tekee kuvasta jopa valoisamman kuin olisit toivonut.



Ohjelmoitu automatiikka (P)

Nyt päästään jo astetta hyödyllisempiin kuvaustiloihin. Vaikka P-tila kuuluukin kameran luoviin kuvaustiloihin, on sen käyttäminen todella helppoa. Riippuu ilmeisesti kamerasta, mitä asetuksia voit tässä tilassa muuttaa. Mun Canonissa kamera valitsee suljinajan ja aukon, mutta muusta (eli ISO-arvosta, valkotasapainosta, salaman käytöstä jne.) voit päättää itse. Toisaalta P-tilaa voi siis käyttää täysautomaatin tavoin, jos jätät sen ISO:n ja valkotasapainon automaatille, mutta kannattaa opetella niiden säätämistä. Tämä on suositeltava tila silloin, kun vasta opettelee kameran käyttöä.

Tässä tiivistetty mielipiteeni... :D

Aukon esivalinta (Canonissa Av, Nikonissa ja Sonyssa A)

Tässäkin nimi varmasti kertoo jo jotain? Av-tilassa voit itse valita käytettävän aukon ja kamera määrittää sopivan suljinajan. ISO-arvon voit jättää automaatille, mutta jos vähänkään tiedät mikä on ISO, kannattaa myös se määrittää itse. Pystyt siis muuttamaan kaikkea paitsi suljinaikaa.

Av-tilassa pystytään aukon valitsemisen ansiosta vaikuttamaan kuvan syväterävyyteen, eli tämä voi olla hyödyllinen esimerkiksi kun kuvataan maisemia tai ihmisiä kuvatessa. Tämänkin tilan käyttäminen on todella helppoa (varsinkin jos jättää ISO:n automaatille). Hyvä tila myös kokeneemmalle silloin kun vähän laiskottaa tai esimerkiksi kuvaustilanne ja valaistus vaihtuu tiheään.



Suljinajan esivalinta (Canonissa Tv, Nikonissa ja Sonyssa S)

Arvaatko jo mitä tällä tehdään? Pystyt itse määrittämään käytettävän suljinajan ja kamera määrittää sopivan aukon. ISO-arvon voi tässäkin joko jättää automaatille tai säätää itse, Pystyt muuttamaan kaikkea paitsi aukkoa. Tällä voidaan siis määrittää millaisena liikkeen halutaan näkyvän kuvassa. Manuaalin jälkeen suositeltavin tila urheilukuvaukseen, voidaan valita lyhyt suljinaika jotta liike pysähtyy. Ja tietysti toisinpäin, jos halutaan liikkeen näkyvän epäterävänä, valitaan pitkä suljinaika.

IMG_9914_edited

Manuaali (M)

Viimeinen, mutta paras. Manuaalisessa tilassa on pakko määrittää suljinaika ja aukko itse. ISO-arvon voi tässäkin (ainakin omassa kamerassani) joko määrittää itse tai jättää kameran huoleksi. Samoin valkotasapaino. Manuaalilla pystyy siis halutessaan päätämään kaiken itse, eikä kamera pysty laittamaan mitään automaattisäätöjään, "I'm the boss". Joissain tilanteissa on vain pakko käyttää täysin manuaalista tilaa, jotta saadaan haluttu lopputulos. Vaikka monet saattavat kauhistella, että manuaalin käyttäminen kuulostaa kamalan vaikealta, ei se sitä kuitenkaan ole, kunhan sen kerran opettelee.

Manuaalisen tilan käyttöä kannattaa kuitenkin opetella pikkuhiljaa. Kannattaa ensin opetella suljinajan, aukon ja ISO-arvon merkitys käyttämällä P-, Tv- ja Av-tiloja. Kun tämä onnistuu, kannattaa manuaalisella tilalla jättää vielä ISO-arvo automaattiseksi ja siitä sitten ajan kanssa alkaa määrittämään kaikkia arvoja itse.

Varoitus: kun on kerran oppinut käyttämään manuaalia, jää siihen helposti koukkuun. Vaikka joissain tilanteissa voisi ehkä päästä helpommalla käyttämällä vaikkapa Av- tai Tv-tilaa, haluaa sitä silti käyttää manuaalia, sillä siten pystyy varmistamaan, että kuvasta tulee juuri sellainen kuin itse haluaa.

29. lokakuuta 2014

Askolan hiidenkirnuilla

Käytiin lomalla iskän ja pikkusiskon kanssa Askolan hiidenkirnuilla. Itse hiidenkirnut nyt ei kovin kuvauksellisia olleet, 10 000 vuotta vanhoja reikiä kalliossa, jee. Maisemat oli kyllä hienot, tosin ei varmastikkaan parhaimmillaan tähän aikaan vuodesta... Kaksi viimeistä kuvaa on otettu paluumatkalta jostain pienestä puistosta.
Ää, vihaan tätä aikaa vuodesta kun ulkona on koko ajan niin synkkää, harmaata, pimeää, märkää ja kaikinpuolin masentavaa...

27. lokakuuta 2014

Suljinaika, aukko ja ISO-arvo

IMG_9909_edited

Luvassa jokaisen valokuvausvinkkejä sisältävän blogin pakollinen postaus. Mikä ihmeen suljinaika, aukko ja ISO-arvo? Meinasin aluksi tehdä näistä erilliset postaukset, mutta ne kuitenkin liittyvät niin kiinteästi toisiinsa, että on ehkä helpointa selittää ne samassa.

Kyseessähän on siis kuvan valotuksen perusteet (jota myös valotuksen pyhäksi kolminaisuudeksi kutsutaan), joista valitettavan moni ei älyä yhtään mitään. Jos haluaa kuitenkin kehittyä kuvaajana ja saada parempia kuvia, näiden kolmen asian ymmärtäminen on pakollista. Monista tilanteista toki selviää kameran automaattisäädöillä, mutta entäs kun kamera vaan ei ymmärrä millaisen valotuksen haluat? Järjestelmäkameran hienous on juuri siinä, kun kamera ei älyä, niin sinä älyät ja pystyt tekemään kuvasta juuri sellaisen kuin haluat!











Suljinaika/Valotusaika

Aloitetaan helpoimmasta eli suljinajasta (tai valotusajasta, ihan miten vaan). Suljinaika ilmoitetaan sekunnin murto-osina, eli esimerkiksi 1/200s, 1/500s, 1/1000s, 1/5000s tai 1/60s. Joskus suljinaika voi olla myös sekunteja tai jopa minuutteja.

Yksinkertaisesti suljinaika tarkoittaa sitä kuinka kauan kameran kennolle pääsee valoa, eli kuinka kauan kuvaa otetaan. Mitä kauemmin kameran kennolle pääsee valoa sitä valoisampi kuvasta tulee.

Hyppy on pysäytetty lyhyellä suljinajalla
Suljinaika vaikuttaa olennaisesti liikkeen pysäyttämiseen. Lyhyellä suljinajalla voi pysäyttää vaikka juoksevan ihmisen, eläimen tai vesipisaran. Pitkällä suljinajalla taas voi vaikkapa saada sen veden liikkeen täysin "katoamaan".

Ensimmäisessä kuvassa on lyhyen suljinajan lisäksi käytetty salamaa tuomaan lisää valoa.  Toisessa liike on onnistuttu pysäyttämään lyhyellä suljinajalla ilman salamaa mutta vaikka ISO-arvo oli nostettu huippuunsa ja aukko suurin mahdollinen kuva on pimeämpi johtuen sisätilojen hämärästä valaistuksesta. Kolmannessa liike näkyy epäterävänä pidemmän suljinajan ansiosta ja neljännessä kuvassa veden varsinaista liikettä ei enää huomaa vaan se näkyy yhtenä massana.
Suljinaika: 1/4000s      Aukko: 4.5      ISO:1600
Kuvassa ei ole käytetty salamaa, vaan veneeseen hakkaavat aallot on pysäytetty erittäin nopealla suljinajalla, valoa on saatu nostamalla ISO-arvoa ja suurentamalla aukkoa.
Suljinaika on siis myös syyllinen kuvan heilahtamiseen. Hämärässä kamera joutuu automaatilla kuvatessa pidentämään suljinaikaa, joten käsivaralta kuvatessa käsien tärinää tulee silloin kuvaan. Teräviä kuvia hämärässä saakin jalustan avulla. Objektiivissa tai kamerassa voi olla myös kuvanvakaaja, joka auttaa vähentämään tärinää käsivaralta kuvatessa (kuvanvakaajasta lisää tämän postauksen keskivaiheilla).

Kuvat on otettu muuten täysin samoilla asetuksilla, mutta pitkällä polttovälillä kauempaa kuvattuna kuva on epäselvä, heiluminen kuitenkin vähenee mitä lähempänä kuvataan.
Myös objektiivin polttoväli vaikuttaa siihen kuinka pitkää suljinaikaa voit käyttää. Vaikka kamera heiluisikin yhtä paljon oli objektiivi sitten 10mm laajakulma tai 300mm telezoom (okei, unohdetaan tästä se että zoomi painaa helposti puoli kiloa enemmän ja sen pitäminen vakaana on ehkä senkin takia hankalampaa) niin laajakulmalla tärähdystä ei ehkä näy ollenkaan mutta 300mm zoomilla samaa suljinaikaa käyttäen kuvasta ei saakaan mitään selvää. Pitkällä polttovälillä siis pienikin tärähdys vaikuttaa kuvaan enemmän.

Aukko

Aukko säätelee sitä kuinka paljon valoa valoa objektiivin läpi pääsee kameran kennolle. Aukko löytyy kameran objektiivista ja aukkoarvoa mitataan f-luvulla.

Mitä suurempi aukko objektiivissasi on, sitä hämärämmässä sinulla on mahdollisuus kuvata. Voisi ajatella että suurella aukolla valo pääsee kameraan nopeasti yhdestä isosta reiästä, kun taas pienellä aukolla valon reitti on ahtaampi ja kulku hitaampaa. En ole varma äskeisen ajatuksen todenperäisyydestä, mutta näin minä sen ainakin ymmärrän.

Aukkoarvo tarkoittaa siis objektiivin valovoimaa, eli sitä f-lukua. Esimerkiksi 70-300mm objektiivini suurin mahdollinen aukko on f/4-5.6. Tämä tarkoittaa että kuvatessa polttovälillä 70mm suurin mahdollinen aukkoarvo on f/4, mutta kun zoomataan 300mm asti on suurin mahdollinen arvo enää f/5.6.

Valovoimaisia objektiiveja tarvitaan silloin, kun halutaan saada liike pysäytettyä mahdollisimman nopeasti, kuten urheilua kuvatessa, tai kun halutaan kuvata hämärämmässä käsivaralta. Kolmas syy kalliin valovoimaisen objektiivin hankintaan toki voisi olla että pienellä aukolla saa myös taustan kivan epäselväksi (katso postaus syväterävyydestä).

IMG_7269
Kuvassa on käytetty aukkoa 4.5 joten tausta on epäselvä. (Jos muuten haluat nähdä näitä paperisilmäheppuja enemmän, tsekkaa tämä postaus ;) )
syvateravyys
Suurella aukolla vain tikkataulun ensimmäiset numerot näkyvät tarkkoina. Pienellä aukolla taas koko rivi näkyy tarkkana. 
Mietit varmaan miten muka f/4 on suurempi kuin vaikkapa f/11? Kun f-luku pienenee, niin aukko suurenee. Ihan tyhmää ja epäloogista! Syynä tähän on se, että arvot ovat käänteislukuja, eli f/4 tarkoittaakin arvoa 1/4 ja f/11 tarkoittaa lukua 1/11. Siitä vaan on otettu pois se 1/ merkinnän lyhentämiseksi. Tarkemmin sanottuna f-luku kuvaa objektiivin polttovälin (polttovälistä selitys   löytyy täältä) ja aukon halkaisijan välistä suhdetta. Jos aukko on esimerkiksi f/3, silloin aukon halkaisijan suuruus on 1/3 objektiivin polttovälistä. Esimerkiksi 90mm objektiivilla kuvatessa aukolla f/3, on aukon suuruus silloin 30mm.

Aukko vaikuttaa valotuksen lisäksi kuvan syväterävyyteen, eli siihen kuinka suuri osa kuvasta näkyy terävänä. Suurella aukolla (kuten f/3, f/1.8, f/5.6 jne.) kuvan syväterävyys on pieni ja vain pieni osa kuvasta näkyy terävänä. Pienellä aukolla (kuten f/11, f/22, f/32 jne.) syväterävyys taas on suuri, eli suuri osa kuvasta näkyy terävänä.

Eli vastaus kysymykseen miten taustan saa sumeaksi löytyy syväterävyydestä.

IMG_6465_edited
Aino (ja Ainon kohdalla olevat kasvit) näkyvät terävänä, mutta suuren aukon ansiosta tausta ja etuala ovat epäselviä


ISO-arvo

Ihan ensimmäiseksi, ISO-arvo ei liity mitenkään kokoon tai suuruuteen, vaikka näin voisi äkkiseltään päätellä. Se kertoo kameran kennon herkkyyden. Herkempi kenno (suuri ISO-arvo) ottaa valoa hyvin vastaan, vähemmän herkkä kenno (pieni ISO-arvo) taas ottaa valoa hitaammin vastaan. Tai jotain sinnepäin?

Oleellinen asia ISO-arvosta kuitenkin on se että sen täytyy olla mahdollisimman pieni. Ulkona kirkkaassa valossa pyritään käyttämään arvoa 100, mutta läheskään aina (varsinkaan Suomessa) se ei ole mahdollista ja ISO:a joudutaan nostamaan. Miinuspuolena tässä on se että ISO-arvon kasvaessa kuvan kohina lisääntyy. Kohina näkyy kuvassa väärän värisinä pisteinä, värikylläisyyden heikkenemisenä ja kuvien epäterävyytenä.

Tässä näkyy kohinaa "parhaimmillaan". Kuva on otettu todella hämärässä (valot pois ja pöydän alla) joten puhelimen näytössä näkyy rakeisuutta sekä väärän värisiä pisteitä. Kuva on otettu myös kameralla ISO-arvolla 6400, joka lisää kuvan kohinaa entisestään.
Kamala väri, hyi! Asiaan: Kuvat on otettu erittäin hämärässä ja olen rajannut  tähän vain erittäin pienen osan kuvasta. 100:n ja 400:n ero on hyvin pieni, mutta 1600:ssa kohinaa jo näkyy selvästi ja 6400:ssa sitä ei voi olla huomaamatta.
Käsivaralta kuvatessa ISO-arvoa on hämärämmässä kuitenkin pakko nostaa, jotta kuvasta saadaan tarpeeksi valoisa. Tämä on mielestäni kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin valon lisääminen jälkikäteen kuvaa käsitellessä (joka liiallisena aiheuttaa helposti rakeisuutta ja värien epäluonnollisuutta). Jalustaa käyttäessä toki ISO pyritään aina pitämää mahdollisimman matalalla, mutta käsivaralta kuvatessa on ISOn nosto kuitenkin paljon sallittavampaa kuin suljinajan pidentäminen. (Mielummin vähän enenmmän sitä kohinaa kuin että kuva olisi vähän tärähtänyt, eikö niin?)

New Image
ISO:n nostaminen ei kuitenkaan ole mikää rikos. Monesti varsinkaan kokematon ei huomaa mitään eroa siinä mitä ISO-arvoa kuvassa on käytetty. Tässäkin ero on mielestäni melko pieni ja tämän kokoisissa kuvissa näkyykin lähinnä värien kylläisyydessä. Ensimmäisessä ja viimeisessä ainakin on huomattava ero, eikö?
isop
Tässä olen rajannut kuvista vain todella pienen alueen, joista näkee myös ISO-arvon nostamisen vaikutuksen kuvan rakeisuuteen.
Se kuinka korkeaksi voit nostaa ISO-arvoa riippuu myös kamerasta. Monissa kameroissa pienin mahdollinen taitaa olla 100, mutta suurin mahdollinen taas vaihtelee hyvinkin paljon. Omassa kamerassani se on 6400, mutta esimerkiksi Canonin 5D:ssä korkein mahdollinen on 25 600. Olennaista on myös se, kuinka paljon kameran kenno lopulta tuottaa kohinaa suurilla ISO-arvoilla kuvatessa.

Saman näköiseen valotuksen saamiseen on siis monia eri reittejä, ja tässä muutama esimerkki. Ensimmäinen on se, mitä itse suosittelisin käyttämään. Toisessa valotusaika on nostettu hieman liian nopeaksi paikallaan pysyvälle kohteelle, jolloin myös ISO-arvoa on jouduttu nostamaan. Kolmas toki on hyvä jos tuntee tarvitsevansa noin pientä aukkoa (=suurta syväterävyyttä) tuohon kuvaan, suosittelisin kyllä suurempaa aukkoa. Viimeiseessä suljinaika on aivan turhan nopea, jolloin myöskin ISO-arvoa on jouduttu nostamaan naurettavan suureksi päivänvalossa kuvaamiseen.
Jos kaikki tämä tuntuu kamalan sekavalta ja epäselvältä, ei hätää. Parhaiten valotuksen oppii vain rohkeasti kokeilemalla, miten kuva muuttuu kun näitä kolmea arvoa vaihtelee. Se on yllättävän helppoa, sen jälkeen kun palaset kerran loksahtavat paikoilleen! Suosittelen kuitenkin ihan jokaista järjestelmäkameran omistajaa (tai siitä haaveilevaa) tutustumaan näihin kolmeen seikkaan, sillä ilman niiden älyämistä et oikeastaan tarvitse järjestelmäkameraa, vaan voit yhtä hyvin kuvata laadukkaalla pokkarilla tai puhelimella.

Toivottavasti tämä selvensi jotain?

25. lokakuuta 2014

Lapissa vai soramontulla?

Nää kuvat on oikeesti otettu pari viikkoa sitten kun ulkona tarkeni vielä kevyellä syystakilla... Näistä kuitenkin tuli mun mielestä sen verran kivoja että halusin ne tänne blogiinkin vielä julkaista.

Oonko ainoa jolle tulee näistä maisemista ihan Lappi mieleen? Vaikka en siellä koskaan olekaan käynyt, mutta silti...:D
Mietin että laitanko tähän postaukseen Ainon ottamia kuvia itsestäni, Ainon kanta kuitenkin oli että se ei halua esiintyä yksin joten mukana sitten myös pari mun kuvaa. :D

22. lokakuuta 2014

Ihan eka postaus!


Moikka! Nyt se on vihdoin valmis! Mun blogi. Oon haaveillut ja miettinyt valokuvausblogin perustamista jo melkein puoli vuotta mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi.

Ensin en vain keksinyt nimeä, sitten mulla ei ollut tietokonetta, heinäkuussa kun sain koneen mulla ei ollut aikaa, sitten iski kamala laiskuus ja kun muuten olin jo valmis blogin perustamiseen niin koulussa oli kamalasti kokeita! Mutta tässä mä nyt kirjoitttelen ihan ensimmäistä postaustani ikinä. Mulla ei siis ole mitään aiempaa kokemusta blogin kirjoittamisesta, joten alku saattaa olla pientä harjoittelua. Tai no, kirjoittamisesta puheenollen, ei mulla ole tarkoitus tänne kamalasti kirjoitella vaan laittaa kuvia. Niin ja välillä myös lukijoille valokuvausvinkkejä!

Usein kun kysytään "kauanko olet harrastanut valokuvausta?" vastaus on luokkaa "sain mun ekan järjestelmäkameran viisi vuotta sitten". Mun mielestä siihen kauanko olen harrastanut valokuvausta on kuitenkin todella vaikea vastata. Ensinnäkin miten määritellään valokuvauksen harrastaja? Siitä että on hieno järkkäri, siitä että pitää blogia minne postaa joskus kuvia, siitä että ottaa kuvan vähintään kerran viikossa? "Aloitin kuvaamisen kun iskä antoi mun kolmevuotiaana painaa kameran nappia?" En tiedä, sen jokainen määritelköön itse.


Itse kuitenkin sain ensimmäisen kamerani 4-5 vuotiaana. Pinkki barbeilla koristeltu filmikamera jossa oli kahvat molemmilla puolilla. Harmi ettei se ole enää tallessa...  Tässä välissä mulla ei tainnut olla minkäänlaista kameraa, mutta n.10 vuotiaana sain puhelimen jossa oli kamera, muistan kuvanneeni sillä innokkaasti! Digipokkarin sain 11 vuotiaana, sen kanssa sitten kuljinkin monta vuotta kuvaten kaikkea mahdollista, kunnes se alkoi tuntua ihan lelulta ja aloin haaveilla järjestelmäkamerasta. En tosin osannut vielä odottaa saavani sitä, mutta 14 vuotis synttärilahjaksi sain ihanan yllätyksen, nykyisen kamerani Canon 1100D:en.

En ole koskaan käynyt missään valokuvauskursseilla tai kerhoissa. Pari kuukautta nykyisen kamerani saamisen jälkeen kuitenkin jo kuvasin lähes pelkästään täysmanuaalilla. Perustietoja sain parista valokuvauskirjasta sekä netistä, lähinnä valokuvausblogeista. Nyt haluan jakaa tietojani valokuvauksesta eteenpäin, jotta tekin saisitte mahdollisimman paljon irti kamerastanne!
Auringonlaskut vaan on ihania!

Tässä vaiheessa pitäisi varmaan kertoa vähän lisää itsestäni. Nimeni on siis Lea Björn. Vaikka nimestä voisi päätellä minun olevan suomenruotsalainen, en sitä kuitenkaan ole. Olen 15 vuotias eli syntynyt 99. Asun Orimattilassa. "Ai siis missä?" Se sijaitsee Etelä-Suomessa, siinä Lahden vieressä.
Perheeseeni kuuluu äiti, isä, 12 vuotias pikkusisko ja kissa, Daisy. Valokuvauksen lisäksi harrastan kerran viikossa ratsastusta.
Tässä esiintyy Aino, mun vakkarimalli! :D

Enää pitää napsautella blogi julkiseksi ja sitten pääsen aloittamaan kunnolla. Ja nyt lopetan tän turhanpäiväisen selittämisen, tervetuloa!