Miten käsittelen kuvani?

Minulta on muutaman kerran kyselty, miten muokkaan kuvani. Itse asiassa melkein hävettää myöntää, miten vähän jälkikäsittelen kuviani ja millä ohjelmilla. Jokainen täällä oleva kuva (ellen muuta väitä) nimittäin on kuitenkin enemmän tai vähemmän käsitelty, sillä minusta se on tärkeä osa valokuvausta.

Kuvan manipulointia käsittelevässä postauksessa kerroinkin jo sen, että pidän kuvan käsittelyä, muokkaamista ja manipulointia eri asioina. Manipulointi oli sitä kun kuvaa lisätään tai otetaan pois jotain niin, että kuva valehtelee. Muokkauksesta mulle taas tulee ensimmäisenä mieleen erilaiset filtterit ja sen sellaiset. Käsittelynä taas pidän juurikin tätä mitä itse teen, eli kirkkauden, värien ja kontrastin säätöä. Jostain syystä vaan erotan nuo käsitteet toisistaan, en sano että se olisi mikään virallinen määritelmä...

Kuvankäsittely on sellainen alue, missä mulla varmasti olisi vielä paljon opittavaa. Lisäksi olen jo jonkin aikaa miettinyt kunnollisen kuvankäsittelyohjelman hankkimista, joten saa nähdä kauanko tämä postaus pitää paikkansa. Näitä on kuitenkin aina kiva lukea muiden blogeista ja varmasti itsekin on myöhemmin kiva vertailla jonkinlaista kehitystä. Tämän idea ei muuten nyt ole olla vinkkipostaus, kerron vain mitä itse teen.

Tietenkin jokaiselle kuvalle teen hieman eri juttuja ja tässä onkin vain suuntaa antava esimerkki. Kuitenkin nämä samat perusrutiinit on ollut mulla käytössä jo muutaman kuukauden.

Käytän kahta eri ohjelmaa, sillä kummassakaan ei ole niitä kaikkia ominaisuuksia mitä haluaisin. Nämä olen kuitenkin todennut helppokäyttöisiksi ja laadukkaiksi ohjelmiksi. Lisäksi haluan että ohjelman voi ladata koneelle, eikä tarvitse mennä netin kautta. Ohjelmat ovat siis nimeltään Fotor ja Adobe Photoshop Express, molemmat ovat täysin ilmaisia ja ladattavissa ainakin Windowos 8:n sovelluskaupasta. Näillä olen hyvin pystynyt tekemään nopeat perussäädöt, jotka toistaiseksi ovat riittäneet mainiosti.

Aloitan yleensä Photoshop Expressillä. Usein joudun hieman rajaamaan kuvaa.

Seuraavaksi lisään kontrastia, selkeyttä (sekö tuo clarity on suomeksi?) sekä värikylläisyyttä (tai värien eloisuutta tai mitä nyt onkaan. Jos vaan voisin kirjoittaa tämän suoraan englanniksi?).

Seuraavaksi lisään valoisuutta, joko lisään tai vähennän kirkkaimpien kohtien kirkkautta ja yleensä hieman tummennan varjoja.

Värilämpötilaa säädän yleensä ihan vähän, jos ollenkaan. Lisäksi tykkään usein lisätä kuviin hieman lilaa vivahdetta. Tämän jälkeen tallennnan kuvan ja avaan sen Fotorissa.

Fotorilla vielä hieman terävöitän kuvaa ja usein lisään pienin valkoisen vinjetin. Se tuo kuviin tosi kivasti pientä valoisuutta, kuitenkaan pilaamatta kohdetta.

Jos kuva tulee blogiin, niin pienennän sen leveydeksi 850 pikseliä. Siinä se!

Tätä kuvaa tosin muokkasin jopa poikkeuksellisen reilulla kädellä, verrattuna siihen mitä useimmiten teen. Tulipahan ainakin näytettyä jälleen, miten paljon käsittelyllä voi vaikuttaa kuvaan. Alla vielä muutama esimerkki, jossa vasemmalla siis täysin käsittelemätön kuva ja oikealla käsitelty. Kuten huomaatte, kaikissa kuvissa ei edes heti huomaa eroa (varsinkaan näin pienessä koossa) ja osa kuvista taas näyttää aivan erilaisilta.

Miten ja millä ohjelmalla sinä käsittelet kuvasi? Vai käsitteletkö ollenkaan?

Urbaanimpaa ympäristöä, osa 2

Toinen osa viime lauantain kuvailuista, olkaapa hyvä! On kyllä kiva aina huomata pientä kehitystä kameran molemmilla puolilla (molempien osalta), ainakin jos vertaa vaikkapa noin vuosi sitten tai sitä ennenkin otettuihin kuviin. Toki myös erilaisella kuvausympäristöllä on osansa, kaupungissa ja metsässä tulee aika erilaisia kuvia. Kesää odotan ihan jo senkin takia, että pääsen vihdoin ajelemaan skootterilla, niin on vähän helpompaa lähteä kauemmaksikin, vaikkapa ihan vaan kuvailemaan.

Hylätyltä junaradalta lähdettiin vielä käymään satamassa katsastamassa kuvauspaikkoja, mutta kylmä tuuli ei kuitenkaan houkutellut jäämään sinne kovin pitkäksi aikaa. 

Hylätty junarata

Lauantaina haluttiin Ainon kanssa lähteä vähän treenailemaan kameran molemmilla puolilla olemista. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty keskelle metsää, kuten yleensä, vaan vanhan junaradan varrelle. Ihmisten ilmoille, hui! Tosin eipä tuolla hylättyjen junien luona ihmisiä tullut vastaan - ehkä ihan hyvä niin... Ja tuolla radalla missä kuvattiin ei sitten enää kulje junia ollenkaan, älkää tekään missään nimessä menkö toiminnassa oleville raiteille!

Neljän tunnin reissulta tulikin sen verran julkaisukelpoista materiaalia, että jaoin kuvat tällä kertaa kahteen osaan. Tässä ei siis todellakaan ollut vielä kaikki, palaillaan muutaman päivän päästä!

Lehtijuttu

Pari viikkoa sitten Orimattilan Sanomista lähetettiin haastattelupyyntö mulle. Tämä tuli itselleni hieman yllätyksenä ja piti kyllä hetki miettiä suostunko, mutta onneksi suostuin! Oli ihan mielenkiintoista päästä lehteen asti kertomaan omasta harrastuksesta. Juttu oli siis tämän päivän lehdessä, kuten joku teistä saattoi huomatakin. Sain luvan laittaa jutun luettavaksi myös tänne, sillä ehkäpä sieltä löytyy teille lukijoillekin jotain uutta tietoa!

Teksti ja kaksi viimeistä kuvaa © Outi Sirviö

Paras valo löytyy auringonlaskusta

Ensimmäisen kameransa 4–5 -vuotiaana saanut Lea Björn on tuskin malttanut laskea kameraa käsistään sen jälkeen. Ensimmäinen kamera oli niin perinteinen filmikamera, mutta tällä hetkellä Jokivarren koulun yhdeksättä luokkaa käyvä Lea kuvaa puolitoista vuotta sitten 14-vuotissyntymäpäivälahjaksi saadulla järjestelmäkameralla.

– Ensimmäiset kuvat olivat lähinnä kuvia leluistani ja lemmikeistä. Näitä kuvia ei taida olla enää tallessa missään, hän harmittelee.

Lea kertoo, ettei ole koskaan käynyt valokuvauskursseja tai -kerhoissa.

– Muutama kuukausi järjestelmäkameran saamisen jälkeen kuvasin jo lähes pelkästään täysmanuaalilla. Vinkkejä valokuvaamiseen etsin erilaisista valokuvauskirjoista sekä netin valokuvausblogeista.

Lea kuvaa kaikkea mahdollista, niin luontoa, ihmisiä kuin eläimiäkin.

– Minusta on todella hienoa, jos saan jonkun asian näyttämään kuvissa paremmalta kuin luonnossa, hän naurahtaa.

Lean kamera on Canonin EOS 1100D ja käytössä hänellä on kolme eri objektiivia, jotka ovat tarkoitettu muun muassa yleis-, kauko- sekä muotokuvaukseen.

Valokuvaharrastus on kallis harrastus, sillä erityisesti erilaiset objektiivit maksavat paljon.

– Olen onneksi saanut avustusta vanhemmiltani ja sukulaisilta, Lea iloitsee.

Blogin kautta vinkkejä ja palautetta

Lea perusti viime syksynä oman valokuvausaiheisen blogin.

– Ajattelin, että ei kukaan kuviani näe kovalevyltä. Halusin saada kuvia esille ja halusin jakaa tietojani valokuvaamista muillekin.

Blogi perustuukin lähinnä Lean ottamiin valokuviin, kokeiluihin sekä vinkkeihin lukijoille.

– Olen saanut muutamia valokuvaukseen liittyviä kysymyksiäkin, joihin olen pyrkinyt löytämään vastaukset.

Blogin kautta Lea on saanut paljon positiivista palautetta ottamistaan kuvista. Kritiikkiäkin Lea ottaa vastaan, vaikkei sitä kovin paljoa ole vielä tullutkaan.

– Jokainen näkee kuvat omalla tavallaan, hän toteaa.

Vain pientä kuvankäsittelyä

Lea tekee mielellään erilaisia kokeiluja kamerallaan, blogista löytyy muun muassa kuvasarja vesipisaroista.

– Kuvaan aika ex-tempore -juttuja. Ideoita käyn välillä hakemassa muista kuvausblogeista ja joskus itselle tulee mieleen jotain kivoja juttuja, joita haluan kokeilla.

Kuvista hän lataa vain osan blogiin, sillä kuvia tulee usein otettua kerrallaan useita satoja.

– Käsittelen kuvia jälkikäteen melko vähän, lähinnä muokkaan kontrasteja ja väriä. Kuvankäsittelyä tekisi mieli kyllä opetella enemmän, hän pohtii.

Lea odottelee kovasti jo kesää ja aurinkoisia hetkiä, jolloin kuvaamiselle on tiedossa otollinen valo.

– Pidän eniten auringonlaskun valosta, se on mielestäni yksi parhaimmista. Ihan sama mitä silloin kuvaa, kun valo on sopiva, hän kertoo.

Lea ei suunnittele etukäteen kuvaushetkiä, vaan antaa mennä fiiliksen mukaan.

Kuvatessa kannattaa kokeilla rohkeasti

Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvälle Lealle valokuvaukseen liittyvä ammatti ei ole kuitenkaan tulevaisuuden suunnitelmissa.

– Hain opiskelemaan viestintälinjalle lukioon. Haluan pitää valokuvaamisen kivana harrastuksena muun ohella.

Valokuvaamisen lisäksi Lea käy muun muassa ratsastamassa.

Valokuvaamisesta kiinnostuneille nuorille Lea antaa vinkiksi sen, että kannattaa kuvata paljon.

– Kokeile rohkeasti ja ota paljon kuvia, koska se ei maksa nykyään mitään, naurahtaa filmikameralla harrastuksensa aloittanut Lea.

Oletteko te joskus päässeet (tai joutuneet, hah) lehteen?

Viime kuukausilta

Koneelleni on jälleen ilmestynyt sekalainen nippu yksittäisiä kuvia, jotka ovat yksinäisyytensä takia jääneet julkaisematta. Korjataan asia nyt! Pyydän keväästä intoilijoilta anteeksi, osassa kuvista on nimittäin vielä hyvinkin talvinen maisema. Talvi näkyy seuraavassa kahdessa kuvassa sekä viimeisessä, voitte siis halutessanne sulkea silmänne niiltä! (Älkää minulta kysykö miten se on mahdollista...)

Olen muuten taas viime päivinä miettinyt kuvien sekä koko blogin leveyttä. Mun oman koneen näyttö nimittäin on hieman omalaatuinen, enkä osannut ottaa sitä huomioon blogia perustaessani. Tästä syystä kuvat saattavat näyttää teidän näytöillänne hieman suuremmilta kuin aluksi olin ajatellut, vaikka toki näyttöjä on muutenkin erilaisia. Aiemmin en oikein pystynyt muokkaamaan blogia kapeammaksi, sillä kuvat olisivat silloin tulleet sivupalkin päälle. Nyt kuitenkin löysin kodin, jolla ongelma olisi mahdollista korjata, mutta en siltikään tiedä mitä haluan. Kertokaahan oma näkemyksenne sivupalkista löytyvässä pienessä kyselyssä!

Keksin aivan mahtavan tavan välttää koulujuttuja: Ottaa esitelmän kuvat itse! Paljon hauskempaa kuin tiedon etsiminen, mutta kuitenkin tuntee tehneensä jotain esitelmään liittyvää! :D

Ei yhtään tylsä ja kulunut kuvauskohde? Jotenkin vaan silti tykkään tästä!

Yksi "hurrawhtanut" lisää ilmoittautuu! Varsinkin silloin talven pakkasilla tää oli mun huulten pelastus! Toiseksi parasta huulirasvaa, jota olen kokeillut, ja sitä parasta ei myydä enää... Plussaa toki myös luonnonmukaisuudesta ja sen sellaisesta. Miinusta hinnasta. Mutta suosittelen!

Paluu tulevaisuuteen (siis kesään)

Olisiko tähän aikaan vuodesta hyvä hetki ottaa pieni paluu viime kesään, eli siis tulevaisuuten, koska kesähän on kohta taas täällä? Kyllä on. Ulkona vallitseva säätila on myös hyvä syy. Sekä se, ettei mulla viime kesänä vielä ollut blogia, joten näitä kuvia ole vielä (muistaakseni) julkaistu missään. Lisäksi kesäiset kuvat näyttävät paljon paremmilta kesän ulkopuolella.

Tuliko kesäfiilis?