Juttuja tarkennuksesta

Ai että siinähän se kamera tarkentaa, mitä sinun muka pitäisi tietää? Aika montakin juttua, jotka saattavat helpottaa elämääsi. Oikeastaan, ihmiset tuntuvat tuskailevan yllättävänkin paljon kameroiden tarkennuksen kanssa, ja syyttävät heti kameraa vaikka vika saattaakin olla siellä kameran takana. Otetaan siis selvää näistä asioista.

Automaattinen ja manuaalinen tarkennus

Tästä on puhuttu aikaisemminkin. Automaattinen tarkennus (AF) siis tarkoittaa sitä, että kamera tarkentaa itse. Manuaalinen tarkennus (MF) taas sitä, että tarkennus tapahtuu pyörittämällä sitä objektiivin päässä olevaa rengasta. Automaattinen tarkennus sopii parhaiten useimpiin tilanteisiin. Joskus kuitenkin voi joutua käyttämään sitä manuaalista tarkennusta. Tämä onkin yksi järjestelmäkameran hienouksista, pokkareissa kun ei manuaalista tarkennusta voi käyttää, eli kamera joko tarkentaa tai sitten ei. Manuaalista tarkennusta saattaa joutua käyttämään esimerkiksi hämärässä tilassa, kun kamera ei automaattisesti suostu tarkentamaan. Monissa järkkäreissä muuten ei toimi automaattitarkennus ollenkaan videokuvauksen aikana, vaan tarkennus täytyy tehdä pyörittämällä sitä rengasta.

Ja hei, älkää missään tapauksessa menkö vääntämään sitä tarkennusrengasta jos objektiivi on säädetty automaattiseen tarkennukseen (ellei objektiivin käyttöohjeissa erikseen mainita sen olevan sallittua). Se saattaa rikkoa koko objektiivin. Tarkennustavan vaihtamiseen tarvittava nappula löytyy objektiivista, minulla se näyttää tältä:

Objektiivin lähin tarkennusetäisyys

Tästäkin puhuttiin jo objektiivien ominaisuuksia käsittelevässä  postauksessa. Objektiivilla on siis se tietty etäisyys, kuinka lähelle sillä voi tarkentaa. Jos objektiivisi lähimmäksi/lyhimmäksi tarkennusetäisyydeksi on ilmoitettu vaikka 25cm (tämä on usein kittiputkissa), et vaan voi tarkentaa mihinkään, mikä on sitä lähempänä. Se etäisyys muuten lasketaan kameran kennosta (eikä esimerkiksi objektiivin päästä), joka sijaitsee siellä rungossa. Ja lähin mahdollinen tarkennusetäisyys riippuu siis objektiivista, ei rungosta. Makro-objektiiveissa lähin mahdollinen tarkennusetäisyys on tavallista pienempi. Oman objektiivisi lyhimmän mahdollisen tarkennusetäisyyden näet yleensä jostain objektiivin sivusta, tosin kaikissa sitä ei ilmoiteta.

Yhdessä objektiivissani lähin mahdollinen tarkennusetäisyys on 1,5 metriä. Vaikka tuossa lukeekin macro, ei objektiivi kuitenkaan ole "oikea" makro.

Kameran päältä löytyy pieni kuvake, joka ilmoittaa kennon paikan (mistä siis lasketaan se lyhin tarkennusetäisyys)

Tarkennuspisteet

Kameran etsimeen katsoessasi näet jänniä pisteitä. Osa niistä on mustia ja yksi tai useampi on punainen. Nämä ovat kameran tarkennuspisteitä, ja se punainen on se piste, joka on käytössä. Ehkä kuva havainnollistaa enemmän:

Ette uskokaan, kuinka vaikeaa noiden tarkennuspisteiden piirtäminen tähän kuvaan oli! :D Pitäisi varmaan oikeasti opetella käyttämään vaikka sitä Gimppiä... No, idean tuosta varmaan saa jotenkin selville. Punainen piste on siis se, mikä on käytössä. Oikeastihan (kuten kerron alempana) tarkennuksen olisi ainakin pitänyt osua silmään, olen kuitenkin hieman liikutanut kameraa tarkentamisen jälkeen ja siksi punainen piste ei enää olekaan silmän kohdalla.

Tarkennuspisteiden määrä riippuu kameran merkistä ja mallista. Omasta kamerastani noita pisteitä löytyy 9 ja Nikonin halvimmista malleista 11, mutta ammattilaisille tarkoitetuissa malleissa niitä pisteitä voi olla vaikka 60. Mihin näitä sitten tarvitaan? Kuten jo sanoin, käytössä oleva piste näkyy punaisena, eli siitä näet mihin kamera tarkentaa. Nyt voit vain vaihtaa kameran tarkennuspistettä ja kamera tarkentaa siihen minne haluat. Jee!

Itse olen jo pitkään tarkentanut niin, että valitsen tarkennuspisteeksi sen keskimmäisen, tähtään keskikohdan siihen minne tarkennuksen haluan, painan laukaisimen puoliväliin (kamera tarkentaa), liikutan vielä kameraa vähän johonkin suuntaa paremman sommitelman saamiseksi ja otan kuvan. Simppeliä ja helppoa. Mutta, tätä postausta tehdessä opin, että oikeastaan näin ei saisi tehdä. Jaa miksi? En ihan täysin ymmärtänyt sitä teknistä selitystä terävyystasoista ja optisista akseleista. Sen kuitenkin ymmärsin, että edellä mainittu tapa voi johtaa siihen, että kuva ei enää olekaan täysin tarkka. Kannattaa siis valita sellainen tarkennuspiste, että tarkentamisen jälkeen ei enää tarvitse liikuttaa kameraa, ainakaan paljon. Tai sitten suosiolla käyttää automaattista tarkennusta. Mutta en usko että tuo nyt kamalasti vaikuttaa, ehkä silloin kun kuvaa oikein suurella aukolla ja on pieni syväterävyysalue.

Tarkennuspisteen voi muuten valita itse vain kun kuvaa P, Av/A, Tv/S tai M-tilassa, muuten kamera valitsee automaattisesti tarkennuspisteen. Tosin myös noissa manuaalisissa tiloissa voi käyttää automaattista tarkennusta.

Mulla tarkennuspisteen voi valita kun painaa oikeassa yläkulmassa olevaa nappia, näytölle ja etsimeen tulee tarkennuspisteet ja siitä sitten voi nuolilla valita haluamansa pisteen. Automaattisen tarkennuksen saa päälle painamalla kahdesti keskeltä, jolloin kaikki pisteet muuttuvat punaisiksi.

Tarkennuspistettä voi vaihtaa tuosta samaisesta ylälaidan nappulasta, mistä tapahtuu moni muukin tarkentamiseen liittyvä juttu. Tarkennuspisteet voi sitten valita noilla nuolilla. 

Minne kannattaa tarkentaa?

Lyhyesti tietenkin siihen, mitä kuvataan. Varsinkin ihmisiä ja eläimiä kuvatessa on kuitenkin tärkeää, että silmät ovat teräviä, tarkenna siis silmään. Ja jos vielä oikein tarkkoja ollaan ja käytetään suurta aukkoa, niin silloin siihen kuvaajaa lähempänä olevaan silmään. Tämä tosiaan on sitä tarkeämpää, mitä suurempaa aukkoa käytetään ja mitä suuremman osan kuvasta esimerkiksi ne kasvot vievät. Pienemmällä aukolla tarkennus ei välttämättä ole niin millintarkkaa, mutta kun syväterävyys on pieni, on tärkeää saada tarkennus täsmälleen sinne, missä sen haluaa olevan. Ei näytä hyvältä, jos vaikka asukuvassa tarkennus on tehty siihen keskivartalon kohdalle ja pää ja silmät ovat epätarkkoja. Tarkenna siis silmään, tulihan se jo selväksi?

Maisemia kuvatessa taas on olemassa sääntö, että tarkennus pitäisi sijoittaa yhden kolmasosan päähän kuvassa syvyyssuunnassa.

Tarkennustapa

Silläkin on väliä, millaisen tarkennustavan valitsee. Näillä tarkennustavoilla tarkoitan siis niitä, jotka löytyvät mulla tuolta vasemmasta alalaidasta. Näitäkin voi muuten käyttää vain P, Av/A, Tv/S tai M-tiloissa.

One Shot

Paikallaan pysyvän kohteen kuvaamiseen. Kohde ei siis saisi juurikaan liikkua, sillä kun tarkennus on tehty tällä menetelmällä, tarkennus myös pysyy siinä mihin se on tehty. Lyhyesti vaan sopii kaikkeen, mikä suunnilleen pysyy paikoillaan.

Al Servo

Tämä sitten liikkuvan kohteen kuvaamiseen. Urheiluun ja sellaiseen missä nyt tarkennusetäisyys muuttuu. Kamera siis automaattisesti muuttaa tarkennusta niin, että se pysyy terävänä. Ja tätä sitten kannattaa ihan oikeasti käyttää. Terveisin: ratsastusleiriltä monet kuvat olivat hieman epätarkkoja, sillä olin käyttänyt tuota paikallaan pysyville kohteille tarkoitettua tarkennusta. Älysin epätarkkuuden vasta kun avasin kuvia koneella ja tarkennustavoista opin vähän myöhemmin...

Al Focus

Tämä taas on tavallaan kahden edellä mainitun välimuoto. Kun kohde pysyy paikoillaan kamera käyttää kiinteää tarkennusta, mutta kun kohde alkaa liikkua vaihtuu tarkennuskin automaattisesti liikkuvaksi. Tätä on hyvä käyttää, jos epäilee ettei aina muista kiinnittää huomiota tarkennustavan muutokseen kuten minä, tai vaikka jos nyt esimerkiksi kuvaat ensin lähtöasennossa olevaa juoksiaa ja sen jälkeen liikkuvaa juoksiaa. Mahtava esimerkki, mutta älysitte varmaan idean...

MF

Se käsin tehtävä manuaalinen tarkennus. Tämähän sitten pitää laittaa päälle sieltä objektiivista.

Näytöllä tarkentaminen

Välillä joissain tilanteissa saatat kuvata etsimen sijasta katsoen kameran näyttöä. Vaikkapa kun käytät jalustaa tai jotain. Kun käyttää kameran pientä näyttöä ja yrittää tarkentaa manuaalisesti, on tarkennusta melko vaikeaa saada osumaan kohdalleen. Tämän on olemassa mainio apuväline, joka on vähän piilotettu; sitä näyttöä voi zoomata samalla kun tarkentaa!

Parhaiten tämä ominaisuus varmasti auttaa juurikin silloin, kun täytyy tarkentaa manuaalisesti näyttöä käyttäen. Esimerkikisi blogini tämänhetkinen tausta on otettu tarkentamalla noin, sillä muuten kuvasta olisi ollut todella vaikeaa saada tarkka. Omassa kamerassani näyttöä voi zoomata jälleen tuosta ylälaidan napista, kun siis on ensin siirtynyt näytöllä kuvaamis -tilaan.

Tässä kuvassa oli hieman haastetta tarkentamisen suhteen. Kamera olisi halunnut tarkentaa jääkiteiden takana olevaan maisemaan, joten jouduin käyttämään manuaalista tarkennusta. Kiteet ovat kuitenkin sen verran pieniä, että niiden saaminen teräväksi pelkästään etsimestä tai näytöltä katsoen olisi ollut todella hankalaa. Näytöllä zoomaus siis käyttöön!

Tarkista kuva jälkikäteen esikatselussa

Nyt kun sinulla pitäisi olla tarkka kuva, tarkista asia. Nimittäin, lähes kaikki kuvat näyttävät tarkalta siinä mininäytöllä, mutta saatat järkyttyä ja pettyä pahasti, kun avaaat kuvan tietokoneella. Ihan oikeasti, luulet saaneesi todella kivan kuvan, mutta tietokoneella katsoessa vaikkapa kuvattavan silmät ovatkin ihan sumeat! Jos siis ehdit/muistat/jaksat/viitsit, niin zoomaa sitä valmista kuvaa silloin, kun virheen korjaamiseen vielä on mahdollisuus. Zoomaus kuvien katselussa tapahtuu samasta napista kuin se zoomaaminen näytöllä. Jos tämän kirjoittamisen jälkeen vaikka itsekin muistaisin asian joskus...

Tuliko uutta asiaa?

Saisko vähän aurinkoa?

En kestänyt enää, mun oli vaan pakko päästä ulos kuvailemaan! Syy siihen miksen ole aiemmin mennyt on tuo pilvinen ja pimeä ilma. Puissa on vain vähän lunta ja edellisestä aurinkoisesta päivästä tuntuu olevan ikuisuus. Oon jo pitkään halunnut ottaa sellaisia kaunis talvipäivä, kaikki huurteessa, kirpeä pakkanen ja ihana aurinko -kuvia, mutta ei! Lähdin kuitenkin ulos ajatellen että auringon piilottelu ei ole este, vaan hidaste. Lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen että kyllä se kiva valo nyt vaan on aika olennainen osa valokuvausta...

Tää postaus muuten tulee nyt harvinaisen reaaliajassa, tulin sisälle alle tunti sitten! Tänään mun ohjelmassa onkin sitten harvinaisen paljon ulkoilua, lähden tästä nimittäin hiihtämään tuonne masentavan pilviseen ulkoilmaan.

Onko siellä joku muukin, joka kaipaisi hieman aurinkoa?

Vesipisaroiden kuvaaminen

Kuten tässä postauksessa vähän lupailin, niin nyt olisi luvassa jokinlaista reseptiä miten nuo kuvat otin. Vesipisaroiden kuvaaminen saattaa ehkä aluksi kuulostaa kamalan hankalalta ja saattaisi jopa luulla että siihen tarvitsee jotain erikoisia välineitä. Se kuitenkin perustuu ihan vaan liikkeen pysäyttämiseen ja onnistuminen on kiinni lähinnä oikeasta ajoituksesta ja tarkennuksen osumisesta kohdalleen.

Tarvitset nämä:

Kamera, jolla voit säätää manuaalisen tarkennuksen päälle  (eli lähinnä järjestelmäkamera. Mahdollista on saada jonkinlaisia kuvia myös puhelimella tai pokkarilla, mutta tämä vaatii aika paljon tuuria ja kärsivällisyyttä. Pikkusiskoni tosin sai ihan kivan kuvan puhelimella, tuuria... Järkkäri vaan on tähän tarkoitukseen helpoin vaihtoehto, eniten manuaalisen tarkennusmahdollisuuden ansiosta.)

Objektiivi (paras mahdollinen tähän varmaan olisi joku makrolinssi, jos sellaisen satut omistamaan. Itse käytin ihan 18-55mm kittilinssiä ja hyvin onnistuu. Objektiivin valovoimalla ei muuten tässä ole kauheasti väliä, sillä kovin suurta aukkoa ei voida käyttää, muuten syväterävyys on liian pieni)

Salama kamerassa (tai parashan olisi erillinen salama, jonka voi asettaa jonnekin sivuun, en kuitenkaan itse ainakaan omista sellaista. Kameran kamala oma sisäinen salama kelpaa kuitenkin tähän tarkoitukseen vallan mainiosti. Kyllä, se piti laittaa ihan erikseen tarvikkeisiin sillä se on aika oleellinen osa tätä)

Vesiastia ja vettä  (Tai miksei joku muukin neste, kuten maito tai limsa... :D)

Joku mistä vettä tippuu (esimerkiksi vesihana, jonka voi säätää tiputtelemaan pisaroita. Itsekin voi tietysti tiputetella tippoja tai pieniä esineitä veteen, tai ulkoistaa homman kaverille)

+ Tausta (en halunnut mitään kaakeliseinää kuvieni taustalle, joten teippasin tilalle valkoisen piirrustuspaperin. Joku värillinen paperi tai kangas voisi myös tuoda omaa sävyään kuviin)

+ Jalusta  (ei siksi, että kuvat tärähtäisivät ilman jalustaa. Kuitenkin se helpottaa hommaa kummasti, sillä ainakin vesihanasta pisarat tippuvat aina suunnilleen samaan kohtaan, joten kun tarkennuksen on kerran saanut kohdalleen, niin se pysyy hyvänä.)

+ Vesivärejä (tai muita värjäämiseen soveltuvia juttuja... Veden värjäämällä kuvaan saa helposti vähän erilaista tunnelmaa, jo ilman kuvan muokkaamista)

Tältä siis näytti mun ministudioni

Puhelimella en itse kuitenkaan onnistunut tämän paremmin

Asetukset

Tähänkin, kuten aikalailla kaikkeen muuhunkin kuvaamiseen parhaat asetukset löytyvät, kun ne itse laittaa kameran manuaalisessa tilassa. Kaipa ne kuvat voivat jotenkin onnistua myös automaattisilla tiloilla, mutta suosittelen edelleen kaikille sitä suljinaikaan, aukkoon ja ISO-arvoon tutustumista. Sitäpaitsi, ei ne vesipisarat ihan heti mihinkään karkaa, joten tässähän on hyvää aikaa testailla eri asetuksia!

Suljinajan ei edes tarvitse olla mitenkään järkyttävän lyhyt, sillä ymmärtääkseni se on salaman välähdys joka pysäytää liikkeen. Mulla suljinaika vaihteli suunnilleen 1/100 ja 1/200 välillä. Aukko ei voi olla kamalan suuri, sillä kuten aiemmin mainitsin niin kuvaan tulisi liian pieni syväterävyys ja kuvasta tulee epätarkka. Käytin aukkoarvoja välillä 6.3 ja 8. ISO-arvo tietenkin ihan valaistuksen mukaan, mulla taisi enimmäkseen olla 800-1600, mutta paikka oli aika hämärä. Salaman tehoa kannattaa myös kokeilla säätää suuremmaksi, niin saa lisää valoa kuvaan. Mulla oli koko ajan salaman teho +2. Kaikkineen asetukset näytti mulla tältä:

Ei muuten kannata huolestua, jos kamera alkaa valittaa olevansa kiireinen. Salama vaan jotenkin väsyi. Ongelmaan auttaa kameran sammuttaminen hetkeksi.

Tarkentaminen

Tarkennuksen osuminen kohdalleen on ajoituksen lisäksi se vaikein kohta. Automaattista tarkennusta ei voi käyttää, sillä pisara on kuvassa vain hetken, joten tarkennus ei voi millään ehtiä mukaan. Itse tein niin, että laitoin oman sormeni vesilasiin, suunnilleen siihen kohtaan, mihin oletin vesipisaran tulevan ja tarkensin automaattitarkennuksella siihen. Sen jälkeen kytkin objektiivista manuaalitarkennuksen päälle ja otin pari testikuvaa. Jos kuva oli epäselvä, pyöritin tarkennusrengasta johonkin suuntaan, jos kuvasta tulee vielä epäselvempi niin sitten toiseen suuntaan ja jne. kunnes kuva on tarkka. Tai vaihtoehtoisesti liikkuu hieman itse. Tässä kohtaa jalusta olisi hyödyllinen, sillä et itse voi oikeastaan likkua yhtään, jos tarkennuksen on kerran saanut kohdilleen. Kun muuten tarkistaa kameran näytöltä kuvan tarkkuutta, niin kannattaa zoomata sitä kuvaa. Kameran pikkunäytöllä kuva saattaa aluksi näyttää ihan tarkalta, mutta koneella avatessa se onkin ihan epäselvä.

Kuvankäsittely

Vesipisarakuvissa kuvan jälkikäsittelyllä on aika paljon merkitystä. Kuvista saa heti paljon jännempiä sävyja muuttamalla ja kontrastia lisäämällä. Rajaaminen on myös aika hyödyllinen juttu. Kokeilemaan vaan rohkeasti! Itse muokkasin kuvia aika paljon eri tavoilla, toisia enemmän ja toisia en juuri yhtään. Tässä muutama ennen ja jälkeen kuva:

Teoriassa vesipisaroiden kuvaaminen ei siis ole kamalan vaikeaa, mutta varsinkin juuri se oikean tarkennuksen ja ajoituksen löytäminen ei välttämättä ole ihan helppoa. Tässä kuitenkin ihan hauska vinkki, onnistuu kuvaaminen pimeinä talvi-iltoinakin! Itse otin valehtelematta satoja kuvia, mutta niistäkin vain ne parikymmentä pääsi postaukseen asti. Ei siis kannata heti luovuttaa!

Jos joku innostui kokeilemaan, niin kommentteihin saa laittaa vaikka linkkiä onnistuneisiin kuviin!

22 kuvaa vesipisaroista

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

Innostuin tossa yksi päivä pistämään oman ministudion pystyyn ja kokeilemaan pitkästä aikaa vesipisaroiden kuvaamista.  Ajattelin myös tehdä asiasta pientä ohjepostausta, odottakaas vaan hetki...

Mikä kuvista oli sinun suosikkisi?