Yksi kysytyimmistä vinkkipostauksen aiheista: miten kuvataan tähtiä? Yleensä kerron tällaisten postausten alussa, ettei kyseisen jutun kuvaaminen ole niin vaikeaa, miltä se ensin saattaa vaikuttaa. Mutta tähtikuvaus, se ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä. En itsekään ole kuvannut tähtiä kovin montaa kertaa
(kokeilin sitä ensimmäistä kertaa vasta reilu vuosi sitten), ja tänä talvena tämänkin postauksen teko on venynyt, koska joka yö on pilvistä, liian valoisaa kuun takia tai liian kylmä
(pitäisi ehkä hankkia se vara-akku...). Sen vuoksi jouduin laittamaan esimerkkikuvien joukkoon noita vanhoja kuvia, kun uusiakaan ei tarpeeksi ole. Tähtien kuvaaminen ei kuitenkaan ole mitään tähtitiedettä
(ainakaan tämä osa-alue, jota tässä postauksessa käsitellään, hehe), vaan se on ihan opeteltavissa oleva juttu!
Tähtien kuvaamiseen ei välttämättä tarvitse mitään ihmeellistä varustusta; digijärkkäri kittiputken kanssa kelpaa alkuun vallan mainiosti! Karkeasti sanottuna, mitä laajakulmaisempi ja valovoimaisempi objektiivi on, sitä parempi se on tähtikuvaukseen. Mutta tosiaan tuo kittiputken 18mm ja f/3.5 on ihan riittävä. Myös jalusta on melko pakollinen, vaikka voihan kameran tukea jotenkin muutenkin vaikka maahan. Kuvaajan kannattaa muistaa pukeutua lämpimästi, sillä talvisena yönä tulee helposti kylmä seisoskellessa. Myös otsalamppu on aika hyödyllinen pimeässä ja joku kaverikin voi olla ihan hyvä idea, jos aiot mennä keskellä yötä pimeään metsään...
Jotta kuvaan saadaan näkymään mahdollisimman paljon tähtiä, täytyy sitä valottaa paljon. Suljinajan kannattaa yleensä olla 20-30 sekuntia, eli kuvaaminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Objektiivin polttovälistä riippuen suljinaika voi olla lyhyempi tai pidempikin, kannattaa vain kokeilla missä vaiheessa tähdet alkavat näkyä liian viivamaisina. Ja tosiaan suljinajan pitää siis olla vaikka sen 30 sekuntia, ei 1/30 sekuntia, kuten ilmeisen moni on joskus erehtynyt luulemaan. Koska no, 1/30s suljinajalla kuva näyttää suunnilleen tältä...
Sopiva aukko on oikeastaan se suurin (=pieni f-luku), mitä kyseiseltä objektiivilta löytyy. En oikeastaan tiedä syytä, miksi aukkoa kannattaisi lähteä pienentämään, vaan mieluummin kannattaa sitten laskea ISO-arvoa. ISO-arvo on asetuksista ehkä se, jossa eniten saattaa vaihtelua ilmetä, mutta joka tapauksessa sen pitää olla korkea. Itse kuvaan yleensä arvoilla 1600-6400, mutta joissain tilanteissa 800 saattaa riittää. Tai tietenkin ISO-arvoa voi varmaan nostaa tuosta vähän ylemmäksikin, jos kamera vaan sen sallii ja pystyy tuottamaan hyvää jälkeä.
Kuvauspaikan ja -ajan miettiminen onkin sitten yksi niistä vaikeimmista jutuista. Tähdet ei tietenkään näy, jos niiden edessä on pilviä. Ne eivät myöskään näy kovin hyvin, jos täysikuu paistaa kirkkaana. Kovin pitkää kuvausretkeä on vähän huono toteuttaa arkena, jos seuraavana aamuna pitäisi herätä kuudelta. Kesällä, alkusyksystä ja loppukeväästä tähdet ei näy ollenkaan. Kovilla pakkasilla tulee kylmä ja kameran akku loppuu heti (tämä tosin on näistä ongelmista helpoiten korjattavissa). Kuvausmahdollisuuksia ei siis ihan joka päivä ole, joten suosittelen tarttumaan tilaisuuteen, kun hyvä sellainen tulee! Pohjoisempana niitä tilaisuuksia näyttää tosin olevan enemmän (joo, oon kade)...
 |
Tämä kuva on tältä viikolta. Foreca lupasi pilvetöntä alkuyötä, mutta... Tästä tosin tuli ihan kiva näinkin, joten ei välttämättä kannata heti luovuttaa jos taivaalle niitä pilviä ilmaantuukin! |
Ihan keskellä kaupunkia ei oikein kannata tähtikuvausta lähteä kokeilemaan, vaan pitää mennä vähän keskustan ulkopuolelle. Periaatteessa mitä kauemmas valosaasteesta menee, sitä paremmin tähdet näkyvät. Pelkkiä valopilkkuja on ehkä vähän tylsä kuvata, eli niiden tähtien kanssa pitäisi löytää jotain kivoja maisemia. Yöllä on kuitenkin pimeää, joten kannattaakin käydä katselemassa hyviä kuvauspaikkoja jo valoisain aikaan. Myös Google Mapsin Street View -toiminnosta voi hyvinkin olla hyötyä, jos on tarkoitus mennä johonkin kauemmas vieraaseen paikkaan ja ei juurikaan poistua tien läheisyydestä.
Nyt kun oikeat tarvikkeet, oikeat asetukset ja hyvä paikka ja aika on löydetty, on vielä yksi ongelma: tarkentaminen. Jos objektiivissasi on äärettömän tarkennuksen merkki (eli ∞), kannattaa tarkennus lähtökohtaisesti laittaa siihen. Jos äärettömän merkkiä ei ole, oikea tarkennus täytyy vain etsiä kokeilemalla, yleensä se kai löytyy hieman ennen toista ääripäätä. Joissain ohjeissa myös suositellaan tarkentamaan näytön avulla esimerkiksi kirkkaaseen tähteen tai lampulla valaistuun puuhun, mutta ainakaan mun kameran näytöllä ei kyllä edes näy yhtään mitään silloin.
 |
En ymmärrä, millä tuurilla onnistuin saamaan tarkennuksen näin kohdalleen toisella tähtikuvauskerralla... :D |
Jalustalla kuvatessa kannattaa muuten käyttää vaikka kahden sekunnin itselaukaisinta tai kaukolaukaisinta, jotta kuvasta tulee mahdollisimman terävä. Ja jos objektiivissasi on kuvanvakain, pitää se muistaa laittaa pois päältä, sillä muuten se tekee kuvista tärähtäneitä. Sitten vaan kuvaamaan! Tähtikuvauksessa on kyllä jännää se, että sitä maisemaa ei todellakaan näe samanlaisena omin silmin kuin kuvassa, joten se, miltä kuva näyttää on aina pieni yllätys. Vaikka toisaalta se tekeekin tähtien kuvaamisesta vaikeaa, niin ehkä juuri se monia tässä aiheessa kiehtookin. Kameran läpi öinen maailma on todella paljon hienompi!
 |
Ja eihän tähtien välttämättä tarvitse olla se pääkohde, tai edes tarkkoja. En ole varma voiko tätä edes tähtikuvaksi kutsua, mutta tykkään kyllä ideasta, vaikka itse sanonkin! |
Kuvien muokkaaminen on vielä todella tärkeä osa tähtikuvausta. Ei siis vielä kannata harmitella, miten ne harmaat kuvat kameran näytöllä ei kyllä yhtään näytä samalta kuin netissä nähdyt kuvat... :D Jos kuvankäsittelyohjelmallasi pystyy muokkaamaan RAW-kuvia, niin tähtikuvauksessa raakakuvien ottaminen kyllä kannattaa, koska silloin varmasti tulee paljon siistimpi lopputulos. Kohinanpoisto on myös aika hyvä ominaisuus tähtikuvia käsitellessä, sillä korkeilla ISO-arvoilla kuvatessa sitä kohinaa tosiaan tulee. Jos joku tietää, missä ilmaisessa kuvankäsittelyohjelmassa olisi tuo kohinanpoisto, niin kertokaa toki? Itsehän en siis näitä kahta yllä mainittua vinkkiä käytä, koska mulla ei vieläkään ole kunnon ohjelmaa... Mutta ihan perussäädöillä, eli kontrastilla, kirkkaudella, värikylläisyydellä, sävyillä, jne. pääsee myös jo pitkälle.
Saa kysyä, jos vielä jäi jotain kysyttävää!
Aiotteko lähteä kokeilemaan tähtikuvausta näillä vinkeillä?