Maalis-huhtikuussa 2019 vietin yhteensä viisi viikkoa reppureissaten Uudessa-Seelannissa. Yhteensähän olin maassa yli puoli vuotta working holidaylla ja suurimman osan ajasta vietin maatilalla tehden töitä hevosten parissa, mutta reissun lopuksi halusin toki nähdä Uutta-Seelantia vähän enemmänkin. Alkuperäinen suunnitelma oli matkustaa pari viikkoa, mutta se suunnitelma tosiaan vähän venähti... Minkäs teet, kun olisi niin paljon kiinnostavaa nähtävää!
Aloitin kertomaan reissusta pari viikkoa sen aloitettuani, ja vihdoin olen saanut ulos kaikki sitä käsittelevät 13 postausta. Nämä kaikki löytyvät tunnisteen
Uusi-Seelanti alta. Yritin kysellä
Instagramissa, josko teillä olisi jotain kysymyksiä reissuun liittyen, mutta rehellisesti sanottuna niitä ei tullut. Halusin kuitenkin toteuttaa tämän koosteen q&a -tyyppisesti, joten keksin sitten kysymykset itse... :D
Kuinka kauan olit reppureissaamassa? Mihin aikaan vuodesta olit, ja suosittelisitko sitä ajankohtaa?
Aloitin reissun Aucklandista 2. maaliskuuta ja olin takaisin Aucklandissa 6. huhtikuuta. Uudessa-Seelannissa aika oli siis alkusyksyä, ja olen kyllä erittäin tyytyväinen ajankohtaan. Pahin matkailusesonki on joulu-tammikuussa, ja silloin kaikki turistien suosimat paikat ovat aivan täynnä, suositut aktiviteetit varattuja ja kuumuuskin saattaa yllättää. Maaliskuussa pahin sesonki on jo hellittänyt huomattavasti, mutta paikat ovat silti vielä hyvin avoinna ja sääkin sattui ainakin minun kohdalleni olemaan yleensä todella hyvä.
Miten bussilla reppureissaaminen toimi?
Yritän selittää niin hyvin kuin osaan. Ostin siis "bussipassin", jolla sain halutessani kulkea Strayn busseilla niin paljon kuin halusin. Busseilla on tietty reitti, jota ne kulkevat 1-3 päivän välein, ja sovelluksen kautta täytyy sitten varata paikka itselleen sopivaan bussiin. Pelkän kuljetuksen lisäksi Strayn kuskit ovat samalla myös matkaoppaita, eli he myös kertovat paikoista ja antavat vinkkejään. Stray pysähtyy aina samoissa hostelleissa, joihin bussilaisille on halutessaan paikka varattuna. Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko yöpyä juuri näissä paikoissa, vaan halutessaan sai valita myös jonkin toisen hostellin, majoitus kuitenkin maksettiin aina erikseen. Lisäksi bussi teki aina päivän aikana useita pysähdyksiä kiinnostavissa paikoissa matkan varrella. Strayn kautta oli myös mahdollisuus osallistua todella moniin eri aktiviteetteihin niin halutessaan. Kyseessä on tavallaan turistibussikierros, mutta vain huomattavasti joustavampi. Lisäksi tämä bussi menee moniin paikkoihin, joihin ei tavallisella paikallisbussilla pääse.
Millaisen reitin menit?
Straylla on paljon eri reittivaihtoehtoja, joita voi halutessaan myös yhdistellä! He ovat näköjään uudistaneet passejaan täksi kaudeksi, eikä sitä, mikä minulla oli, ole enää saatavilla. Menin kuitenkin ensin tavallaan Pohjoissaaren läpi Aucklandista alkaen, jonka jälkeen Eteläsaaren ympäri "far south" kautta Christchurchiin, mistä lensin takaisin Aucklandiin. Lisäksi olin jo aiemmin ollut yli viikon Aucklandissa ja käynyt omatoimisesti "far north" -osuuden ja muutenkin tutustunut pohjoiseen hostieni kanssa. Laskin, että 1-4 yön yli -pysähdyksiä oli yhteensä 16, eli melko tiukka tahti viidelle viikolle, mutta ei mitenkään mahdoton. En kuitenkaan olisi jättänyt mitään väliin, ja olen tyytyväinen, että menin juuri tämän reitin! Kartalla oranssit ovat niitä paikkoja, joihin on pakko jäädä 1-2 yöksi bussin kanssa, valkoisiin sai jäädä jos halusi.
Miksi juuri Stray? Mikä oli parasta tällaisessa kierroksessa?
Olen ihan rakastunut tähän Strayn konseptiin ja tästä hehkutuksesta vosi varmaan luulla, että mulle maksetaan tästä jotain... :D Ensinnäkin Uudessa-Seelannissa on muutama muukin vastaavalla idealla toimiva yhtiö, mutta Stray on mielestäni nykyaikaisin ja ottaa parhaiten asiakkaat huomioon. Suurin bussifirma on varmasti monien tietämä Kiwi Experience. Valitsin kuitenkin heidän uudehkon kilpailijansa, sillä Straylla kaiken pystyy varaamaan kätevän sovelluksen kautta, kun taas Kiwi Experiencilla olisi pitänyt aina soittaa jonnekin varauksen tekemiseksi, eikä Kiwillä edes ole paljoakaan tietoa nettisivuillaan... Lisäksi Kiwi on vähän tunnettu nuorten biletysbussina, kun se ei ainakaan minulla ollut reissun päätarkoituksena. Vaikka kyllä Straynkin kanssa oli paljon kivoja illanviettoja ja ihan kunnon juhlimistakin, mutta niihin osallistuminen ei tuntunut mitenkään pakolliselta. Bussissa oli kaikenikäistä porukkaa 18-vuotiaista eläkeläisiin, ja tunnelma oli aina ihan loistava.
Tykkäsin todella paljon siitä, kuinka joustava tapa matkustaa tämä oli. Voit olla yhdessä paikassa se vähimmäisajan, tai jäädä johonkin pidemmäksi aikaa, osallistua ja olla osallistumatta aktiviteetteihin, majoitus on takuulla varattu, mutta juuri siellä ei ole pakko olla. En olisi jaksanut mitään perinteistä turistiretkeä, jossa kaikkien on pakko mennä ja tehdä koko ajan samassa laumassa, vaikkakin Stray tarjoaa myös sellaisia vaihtoehtoja. Pystyin vain ottamaan opastuksesta ja vinkeistä itselleni ne parhaat osat.
Ihan parasta oli kuitenkin yhteisöllisyys, mitä ei todellakaan olisi saanut vaikkapa yksin autolla matkustaessa. Jossain vaiheessa matkustin pari viikkoa lähes saman porukan kanssa samassa bussissa, ja oli todella haikeaa, kun se iso ryhmä alkoi hajoamaan. Yhteishenki oli aivan mahtava, ja kaikki tuntuivat olevan kavereita keskenään.
Millaista oli matkustaa yksin?
Kuten ehkä tuli ilmi, minusta ei todellakaan tuntunut, että olisin ollut yksin, kun ympärillä oli niin iso porukka. Suurin osa Strayn asiakkaista on lähtenyt matkaan yksin. Sain monia uusia kavereita, ja osan kanssa olen edelleen tekemisissä. Uusiin ihmisiin tutustui todella helposti, myös Strayn juttujen ulkopuolella. Toisaalta yksin matkustaessa oli se ihana vapaus, että sain kuitenkin tehdä ihan mitä itse halusin, eikä aina ollut pakko olla kenenkään kanssa. Jos taas halusi tehdä jotain jonkun kanssa, sekin yleensä onnistui! Jossain kuukauden seuduilla alkoi iskeä pieni reissuväsymys, kaikki aiemmat tuttavuudet olivat jo lähteneet omille poluilleen, enkä enää oikein jaksanut tutustua uusiin ihmisiin, kun matkakin oli kuitenkin jo lopuillaan. Silloin on kuitenkin aina se mahdollisuus myös olla halutessaan yksin, josta tavallaan myös nautin.
Paljonko matka kustansi?
Hyvä kysymys, johon en oikeastaan osaa vastata. En nimittäin pitänyt mitään kirjanpitoa menoista, vaikka jälkikäteen olisi ehkä ollut mielenkiintoista tietää. Syynä tähän on ensinnäkin laiskuus, mutta toisekseen se, että halusin kerrankin vain nauttia, enkä stressata rahasta. Lisäksi reppureissun ja koko working holidayn kulut nyt menevät vähän limittäin. Ehkä vielä yritän tehdä jonkinlaisen katsauksen jälkikäteen. Tilitiedoistani löysin, että maksoin bussipassista noin 530 euroa. Ne ovat muuten usein alennuksessa, eli kannattaa kyttäillä tarjouksia ennen ostamista.
Olin kuitenkin liikkeellä melko pienellä budjetilla. Nukuin kaikki yöt hostelleissa yleensä isoissa dormeissa, vaikkakin valitsin niitä vähän parempia hostelleja enkä halvimpia. Hostelliyö maksoi ehkä keskimäärin 15-25 euroa. Yritin syödä ulkona ihan maksimissaan kerran päivässä, ja tehdä ruokaa mahdollisimman paljon itse hostellin keittiössä. Ruoka on Uudessa-Seelannissa yleisesti ottaen hieman halvempaa kuin Suomessa, ainakin ravintoloissa. Panostin moniin aktiviteetteihin, joskin niitäkin bongailin Bookmesta hyvissä aleissa. Lisäksi kuitenkin retkeilin ja tein paljon myös ihan ilmaisia aktiviteetteja. Jos jotain pitäisi arvata, heittäisin reppureissuni kokonaiskustannuksesi noin 3000 euroa. Mutta ihan joka sentin arvoista joka tapauksessa!
Millaista oli yöpyä hostelleissa?
Vähän jännitin hostelleissa yöpymistä varsinkin pitkän ajan putkeen, mutta ihan syyttä! Uudesta-Seelannista löytyy todella huikeita hostelleja, ja valinnanvaraa on todella paljon. Olin ehkä 2/3 ajasta Strayn hostelleissa ja puolet sitten muualla. Joukossa oli ehkä pari pientä pettymystä, mutta ei missään vaiheessa mitään sietämätöntä. Yleensä sain yllättyä vain positiivisesti. Olen miettinyt, että voisin jossain vaiheessa jakaa jotain hostellisuosituksia, jos kiinnostusta on?
Mietin, että olisin varannut matkan varrelle myös pari hotelliyötä, jotta saisin välillä hieman yksityisyttä. Näitä en kuitenkaan tarvinnutkaan, sillä löysin pod-sängyt ja avaruushostellit, joita on Uudessa-Seelannissa jo paljon. Olin näissä ehkä kolmasosan ajasta. Pod tarkoittaa siis sitä, että sängyn ympärille saa seinät ja verhon, lisäksi siellä on yleensä lamppu, pistorasia ja hyllyjä tavaroille. Siis aivan täydellinen majoitusmuoto! Edullinen, yhteisöllinen, mutta halutessaan saa myös tarpeeksi omaa rauhaa. Hostelleissa parasta on kuitenkin juuri se, kun voi tutustua muihin matkailijoihin.
Mikä oli reissun paras pysähdys? Entä huonoin?
Tähän on melkeinpä mahdotonta vastata, kun upeita paikkoja oli niin paljon...
Queenstownissa vietin ylivoimaisesti eniten aikaa, siellä ympärillä oli paljon kavereita, siellä tapahtui vaikka mitä upeaa ja koko kaupunki ylipäätään on ihan älyttömän kaunis. Myös pienempään naapurikaupunki
Wanakaan olisi ollut kiva tutustua enemmän.
Mount Cookin ja
Tongariron luontomaisemat olivat käsittämättömän hienoja. Lake Aniwhenuan pysähdyksellä saimme upean tilaisuuden tutustua aitoon maorikulttuuriin. Isoista kaupungeista
Wellington oli ehdottomasti tunnelmallisin.
Pieniä pettymyksiä olivat Blue Duck Station,
Franz Josef sekä Te Anau, mutta ne johtuivat lähinnä huonosta tuurista sään suhteen, kun olin niissä vain lyhyet pysähdykset. Nämä kaikki paikat kun keskittyvät ulkoilmaaktiviteetteihin, niin sateella ei juuri ole mitään tekemistä. Toisaalta sadepäivät olivat aina ihan kaivattuja hetkiä vähän levähtää hyvällä omatunnolla. Ehdottomasti haluaisin vielä vierailla näissä kaikissa paikoissa paremman sään aikaan!
Kenelle suosittelisit tämäntylistä reissua?
Ensisijaisesti suosittelisin tällaista kaikille yksin matkustaville, jotta ei tarvitse matkustaa ihan yksin. Bussissa oli paljon myös pariskuntia ja yhdessä matkustavia kavereita, mutta silloin voi olla vähän vaikeampaa tutustua muihin. Ikähaitari taisi tosiaan olla 18-70, mutta suurin osa oli noin 25-vuotiaita, vähän vanhemmat ja me nuoremmatkin kuitenkin viihdyimme seurassa oikein loistavasti. Tällainen matkustusmuoto sopii loistavasti myös vähän matkustaneille, sillä ihan kaikesta ei tarvitse huolehtia itse ja aina voi kysyä oppaalta ja kavereilta. Lisäksi Uusi-Seelanti on myös todella helppo ja turvallinen matkakohde, enkä yksin matkustavana nuorena naisena tuntenut oloani yhtään turvattomaksi.
Lähtisitkö uudelleen?
Vaikka heti! Tai no, en ehkä kuitenkaan ihan samanlaiselle reissulle ihan vielä. Ehkä he kymmenen vuoden sisällä ovat uudistaneet toimintaansa taas sen verran, että voisi lähteä muutaman viikon reissulle. Ensi kerralla Uudessa-Seelannissa haluaisin ehkä tehdä jonkun pikkureissun Strayn kanssa, esimerkiksi muutaman päivän Waves & Caves -kierroksen Pohjoissaarella, se kun jäi viimeksi väliin.
Tämä reissu sai minut haaveilemaan myös jostain vastaavasta muualla maailmassa. Stray toimii lisäksi myös Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa, joista itseäni kiinnostaisi etenkin jälkimmäinen. Siellä toimintaperiaate tosin taitaa olla hieman erilainen, joten olisi kiinnostavaa löytää kokemuksia siitä. Jos tiedätte, että jossain muuallakin järjestetään vastaavia joustavia, mutta opastettuja bussikierroksia, kuulisin niistä erittäin mielelläni! Ja lisään ne sitten pitkän matkahaavelistani jatkoksi....
Jos tämä postaus vielä herätti kuitenkin jotain kysymyksiä, vastaan mielelläni kommenteissa!
