Seitsemisen Virkatie ja muita kesälomakuulumisia

Nämä kuvat: Sire Soosilla

Kuva: Aino Nurminen

Oon aika ylpeä itsestäni, että maltoin pitää kesäloman. Siis huiman viikon, mutta kuitenkin! Teki hyvää :D

Olin lomalla ihan tarkoituksella koskematta järjestelmäkameraan. Sen sijaan otin kuitekin muutamia kuvia puhelimella sekä uudella pokkarikamerallani, jotta saisin kuitenkin jotain muistoja. Ja siinä sivussa vähän eloa tännekin.

Mun loma meni pääasiassa ulkona ja metsässä. Kutsuin itseni kaverin mökille, käytiin iskän kanssa poimimassa 30 kiloa mansikoita sekä muutama ämpärillinen mustikoita. Viikon kohokohta oli kolmen päivän vaellus Seitsemisten kansallispuistossa.

Kävelimme siis kaverin kanssa Virkatien, joka on itsessään noin 25 kilometriä. Tehtiin kuitenkin muutama poikkeama reitiltä, joten kokonaismatkaksi tuli varmasti yli 30 kilometriä. Sää ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta jännä, kuinka paljon ihminen voikaan nauttia ympyrän kävelemisestä metsässä sateella! Ensimmäisenä ja kolmantena vaelluspäivänä ei satanut, mutta koko perjantai oli sateinen. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään! Päinvastoin; ilma oli juuri sopiva ja ihanan raikas, hyttysiä ei ollut ja ihmisiä oli varmasti huomattavasti vähemmän kuin aurinkoisina päivinä. Suosittelen!

Seitsemisissä ei ollut mitään erityisen mieleenpainuvan upeita maisemia, mutta reitti oli kokonaisuudessaan aika kiva. Suuria korkeuseroja ei juurikaan ollut, joten reitti oli helppo kulkea, reitillä oli todella paljon soita, mutta kuitenkin sopivan vaihtelevaa maisemaa, paljon ihania pikku lampia ja järviä ja soilta löydettiin lakkojakin ihan pitkospuiden läheltä!

Tämä oli meille molemmille toinen vaelluskokemus telttaillen, ja toivottavasti ei viimeinen! :)

Millaista kotimaanmatkailua te olette harrastaneet tänä kesänä?

Queenstown – Tein laskuvarjohypyn!

Vielä puoli vuotta sitten, tai varsinkaan esimerkiksi pari vuotta sitten en todellakaan olisi kuvitellut kuuluvani niihin ihmisiin, jotka pystyvät tekemään laskuvarjohypyn. Varmasti suurin osa minut tuntevista ei olisi uskonut, että teen mitään ihan näin extremea. Mutta Uudessa-Seelannissa pari kaveriani oli tämän tehnyt, ja jotenkin sitten saivat minutkin sille kannalle, että se olisi hyvä idea. Näin myös bussissa monta laskuvarjohypyn tehnyttä, ja hekin kaikki suosittelivat sitä todella paljon. Varsinkin heti hypyn jälkeen tyypit suorastaan pakottivat muita varaamaan hypyn itselleenkin... :D

On monta hyvää syytä, miksi laskuvarjohyppyä ei voi jättää välistä, jos matkustaa Uuteen-Seelantiin; maa on ylipäätään tunnettu extreme-aktiviteeteista, ja siellä on niihin ihan huippuhyvä osaaminen, maisemat ovat ihan käsittämättömän upeita ja hyppy on myös verrattain melko edullinen. Matalimmat hypyt maksavat reilusti alle 200€ (Suomesta löysin nopealla googlauksella 335€ maksavan hypyn). 

Tämä ei siis ollut mikään hetken päähänpisto, vaan kuten Franz Josefista kertovassa postauksessa mainitsinkin, olin yrittänyt hyppyä jo ainakin kolme kertaa aiemminkin. Erityisesti Franz Josef harmitti, sillä se olisi kuulemma toiseksi paras paikka laskuvarjohypylle koko maailmassa, heti Mount Everestin jälkeen... Mutta ehkä se sitten ensi kerralla, Queenstownkin oli ihan käsittämättömän upea!

En enää edes osannut ihan hirveän paljoa jännittää hyppäämistä, sillä olin jo stressannut edellisillä kerroilla. Se oli siis hoidettu, ja nyt hyppy vihdoin toteutuisi! Kanssani hypännyt nainen oli todella mukava, ja oli siistiä, että kyseessä oli hänenkin ensimmäinen hyppynsä tässä paikassa eli hänkin oli todella innoissaan! Hän työskentee normaalisti toisessa laskuvarjohyppypaikassa, ja oli vain tuuraamassa tuona päivänä. Käytiin ohjeistukset läpi, varusteet päälle ja koneeseen!

Vielä koneessakin olin yllättävän rauhallinen, ja todella nautin maisemista. Äkkiä olimmekin jo hyppykorkeudessa, ja koska hyppäsin toisena, en edes ehtinyt liikaa miettiä että mitä tapahtuu, kun olimmekin jo ulkona koneesta! Ja olihan se taivaalta tippuminen vapaapudotuksena aika hurjaa ja siisti tunne! Olin ostanut hypyn 9000 jalan korkeudelta, jolloin vapaapudotus olisi noin 30 sekuntia. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, että tämä on kyllä elämäni pisimmät 30 sekuntia, sillä en ollut älynnyt haukata happea ennen hyppyä, eikä sitä siinä vauhdilla pudotessa pysty hengittämään. Alkoi siis vähän tuntua siltä, että happi loppuu, mutta ihan vähän sen jälkeen varjo jo avautuikin. Koko hypyssä nautin varmasti eniten leijailusta upeiden maisemien yllä, sitä olisi voinut jatkaa pidempäänkin! Maassa sain kuulla, että se 30 sekuntia oli muuten 45 sekuntia, koska kukaan muu ei ollut valinnut matalinta hyppyä eivätkä he viitsineet availla koneen ovia moneen kertaan. Sain siis ilmaisen korotuksen 12 000 jalan korkeuteen, eli lähes neljään kilometriin. Kiva tietää siinä vaiheessa... :D

Tunne maassa oli ihan huikea, ja tästä kyllä riitti adrenaliinia muutamaksi päiväksi! En ehkä vieläkään ihan voi uskoa, että tein sen... Ja voisin tehdä uudestaankin! En ehkä korkeammalta, sillä en uskoisi nauttivani pidemmästä vapaapudotuksesta, mutta samalta korkeudelta jossain toisessa paikassa. Ja suosittelen laskuvarjohyppyä kyllä kaikille muillekin!

Queenstown on tunnetusti maailman seikkailupääkaupunki, joten eihän yksi extreme-aktiviteetti riittänyt! Parin päivän päästä tein myös keinun, mistä on video ylempänä. Eikä siis mitä tahansa keinua, vaan tuollainen muutaman kymmenen metrin narulla oleva ja isoon rotkoon tippuva. Oli uuten yllättävän pelottavaa vetää siitä narusta, ja päästää itseni lentämään! Alussa oleva vapaapudotus oli erityisen hurja, kun köyttä ei tuntenut yhtään, eikä siis periaatteessa voinut olla varma että toimiiko se... D: No toimihan se, ja sen jälkeen keinuminen oli ihan superkivaa!

Vieressä olisi myös ollut benji-hyppypaikka, mutta se ei jostain syystä ole minua koskaan niinkään paljoa innostanut. Pystyisin sen kyllä varmaan tekemään, mutta en olisi itse valmis maksamaan siitä kymmeniä euroja. Tämä keinu kestää paljon pidemmän aikaa kuin joku parin sekunnin benji! Lisäksi bongasin tämän myös 50% alennuksesta! Ja ehkä niin moni ei ole kokenut tätä aktiviteettia. Ainakin muutama tuttuni sanoi etteivät he koskaan ole nähneet tällaista keinua. Oletko sinä?

Mitä extreme-aktiviteetteja sinä olet tehnyt?

7 Vinkkiä hääkuvaajan valintaan

Hääkuvateemalla mennään edelleen, mutta tällä kertaa haluaisin auttaa tulevia hääpareja kuvaajan valinnan kanssa. Hääkuvaajan valinta on tärkeä osa häiden suunnittelua, ja myös yksi suurimmista kuluista. Eri tasoisia hääkuvaajia on kuitenkin hurjan paljon ja moni palkkaa ammattikuvaajaa ensimmäistä kertaa, jolloin valinta saattaa tuntua mahdottomalta työmaalta. Noin vuoden hääkuvauksen maailmassa oltuani osaan toivottavasti antaa muutamia vinkkejä valintaprosessiin!

1. Vaihtoehtojen kartoittaminen

Suomessakin on satoja hääkuvaajia, mutta mistä vaihtoehtoja kannattaisi lähteä selvittämään? Suosittelen aloittamaan ihan googlettamalla "Hääkuvaus + häiden paikkakunta, jokin isompi naapurikaupunki tai maakunta". Näin löydät helposti lähiseudun kuvaajia. Suurin osa hääkuvaajista lähtee kuitenkin mielellään töihin vaikka toiselle puolelle Suomea tai ulkomaille asti, joten kannattaa selvittää vaihtoehtoja laajemmaltakin, varsinkin, jos toiveissa on koko päivän dokumentaarinen hääkuvaus.

Instagram on myös hyvä paikka etsiä taitavia kuvaajia. Suomalaisia hääkuvaajia löytyy hyvin ainakin tunnisteiden #hääkuvaaja ja #hääkuvaus avulla sekä @hääkuvaajat-tilin kautta. Jos häihin on vielä hyvin aikaa, kannattaa alkaa seuraamaan mielestäsi parhaita kuvaajia ja miettiä, kenen kuvat sykähdyttävät eniten.

2. Mieti budjetti ja tiedosta, mitä saat sillä

"Häistä jää käteen puoliso, sormus ja kuvat" on yleinen hääkuvaajien käyttämä mainoslause. Mutta tottahan se on! Jos siis suinkin mahdollista, kannattaa kuvaajaan panostaa. Hintaan vaikuttavat eniten kuvauksen kesto sekä kuvaajan taito ja kokemus hääkuvauksesta. Jos mietitään koko päivän kuvausta aamun valmisteluista illan bileisiin saakka, ainakin omien mielikuvieni mukaan alle 1200 euron kuvaus on todella edullinen (jolloin kannattaakin selvittää, mistä näin halpa hinta johtuu), noin 1200-1800€ olisi melko keskihintainen ja siitä ylöspäin aletaan sitten puhua keskimääräistä arvokkaammasta kuvauksesta.

Pelkän hinnan lisäksi kannattaa myös selvittää tarkkaan, mitä hintaan tarkalleen ottaen kuuluu. Jos kuvaaja tulee kauempaa, erityisesti matkakulujen suuruus kannattaa selvittää jo ennen varauksen tekoa. Kilometrikorvauksen lisäksi sinun tulee ehkä maksaa myös majoitus yhdelle tai kahdelle yölle, sillä useamman tunnin ajomatka keskellä yötä parhaimmillaan yli kymmenen tunnin työpäivän jälkeen ei ehkä olisi ihan realistista. Toisaalta kuvaajalla saattaa hyvinkin olla tuttuja häidenne paikkakunnalta, jolloin matkakulutkin saattavat pienentyä.

Kuvaajilta tarjouksia pyytäessäsi laita viesteihin aina ainakin häiden päivämäärä, paikkakunta sekä se, minkä pituista kuvausta olette ajatelleet. Kuvauksen hinta saa toki olla yksi valintakriteereistä, mutta toivoisin, ettei kukaan koskaan valitsisi hääkuvaajaa pelkän hinnan perusteella.

3. Selaa portfolioita tarkasti

Aloita selaamalla useampien kuvaajien portfolioita ja mieti, millaisesta tyylistä pidät eniten. Jokaisella kuvaajalla on oma tyylinsä niin kuvien sisällön ja sommittelun kuin jälkikäsittelynkin suhteen. Katso, että portfoliosta löytyy monipuolisesti niin potretteja, kuvia vihkimisestä kuin tilannekuvia juhlista. Joillain kuvaajilla saattaa olla portfoliossaan todella vähän kuvia tai lähinnä potretteja, jolloin kannattaa vaikka sähköpostilla pyytää nähtäväksi pari kokonaista hääkuvagalleriaa. Portfolioita selatessa kannattaa vielä luottaa tunteeseen, eikä välttämättä edes käydä katsomassa hinnastoa.

4. Tutustu henkilöön kameran takana

Dokumentaarisessa hääkuvauksessa kuvaaja on tiiviisti mukana hääparin päivässä, joten mielestäni onkin todella tärkeää, että hääparin ja kuvaajan kemiat kohtaavat. Kannattaa siis portfolion lisäksi tutustua myös siihen henkilöön kuvien takana. Millaisen kuvan hänestä saa esimerkiksi somen perusteella (vaikka juu, tässä kohtaa täytyy muistaa olla kriittinen)? Itse olen tarjonnut pareille ilmaista tutustumistapaamista jo ennen varauksen tekemistä. Toisaalta, jos kuvaaja asuu toisella puolella maata tai sattuu viettämään talvensa noin 17 000 kilometrin päässä Suomesta, kannattaa ehdottaa Skypetapaamista tai ainakin viestitellä ahkerasti.

Ok, tässä kohtaa hieman puhuin itseni pussiin, sillä minulla on vielä vapaita lauantaita vuodelle 2019, mutta olen tosiaan lokakuun puolivälista toukokuun alkuun working holidaylla Uudessa-Seelannissa. Tätä postausta julkaistessa minulla kuitenkin vielä olisi muutama päivä aikaa tavata pikaisesti yhteyttä ottavia pareja myös kasvokkain, mutta myöhemmin täytyy sitten luottaa nettiin. Mutta hei, olen silti ihan hyvä tyyppi ;)

5. Haluatteko myös videokuvauksen?

Häävideot vaikuttavat yleistyvän koko ajan. Haluaisitteko tekin häihinne videokuvaajan? Moni valokuvaaja tarjoaa kuvauspakettien kylkeen myös lyhyttä videokoostetta päivästä, jos haluatte sekä valo- että videokuvaa, mutta vain yhden kuvaajan. Toisaalta tällöin täytyy ymmärtää, että kuvaaja pystyy kuitenkin keskittymään vain yhteen kameraan samanaikaisesti. Jos haluatte sekä valo- että videokuvaajan, mutta eri paketeissa, kannattaa kysellä valokuvaajaltanne suosituksia videokuvaajista, joiden kanssa he ovat ehkä aiemminkin työskennelleet ja myös toisin päin.

6. Ole hyvissä ajoin!

Näin syksyllä on todellakin hyvä aika etsiä kuvaajaa vuoden 2019 häihin! Varsinkin, jos häänne ovat kesäaikaan. Toki sopiva kuvaaja saattaa löytyä myös muutaman viikon varoitusajalla, mutta vaihtoehtoja on silloin huomattavasti vähemmän. Valokuvaaja kannattaisikin varata heti hääpäivän varmistuttua, parhaat kuvaajat saatetaan varata vuotta tai jopa paria etukäteen. Jos haluamanne kuvaaja ei olekaan vapaana hääpäivänänne, kannattaa kuitenkin kysyä häneltä suosituksia vapaana olevista kuvaajista.

7. Vaadi kirjallinen sopimus

Muista vaatia kuvaajalta kirjallinen sopimus viimeistään hääkuvauspalaverissa. Toki myös sähköpostitse käydyssä keskustelussa on jo toivottavasti käynyt ilmi tärkeimmät asiat, mutta sopimuksesta käyvät kootusti ja selkeästi ilmi kaikki sovittu, ja siellä on myös otettu huomioon asioita, joita ei välttämättä muuten tulisi ajatelleeksi. Mitä tapahtuu, jos kuvaaja sairastuu? Entä jos kuvaajan kalustoa menee rikki? Mitä jos et olekaan tyytyväinen kuviin? Mitä kaikkea sovittuun hintaan tarkalleen ottaen sisältyy? Jos kuvaaja ei tarjoa sopimusta tai edes tee sitä pyytäessä, pitäisi hälytyskellojen soida. Voit myös pyytää sopimuspohjan nähtäväksi jo varausta tehdessäsi. Huolellisesti tehty sopimus suojaa niin kuvaajaa kuin asiakastakin mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua tuleville hääpareille, ja ehkä kiinnostavaa luettavaa myös muille? Oma portfolioni löytyy osoitteesta www.leabjorn.com!

Ylioppilas vuosimallia 2018

Neljä ensimmäistä kuvaa © Anni Korhonen

Loput kuvat ovat kaverini Ainon ottamia ja minun käsittelemiä

Jos joltain jäi huomaamatta valitteluni yo-kirjoitusten aiheuttamista kiireistä tässä viimeisimmän vuoden aikana, niin tiedoksenne vielä: Minustakin tuli ylioppilas tasan kuukausi sitten!

Päivä oli pitkä ja ihana, kiitos kaikille siinä mukana olleille! <3 Toisaalta tuntui toki myös vähän haikealle ja epätodelliselle, että lukio on jo ohi. Tai no, kiitos pääsykoeuudistuksen tulen todennäköisesti vielä korottamaan kirjoitusten arvosanoja, ehkä useampaankin kertaan, koska E:n paperit ei riitä... Ja siitä matikan pistettä vaille ällästä ei kannata tulla keskustelemaan... Näitä ajatuksia lukuun ottamatta oli tosi kiva päivä! :D Kerron kuitenkin mun tulevaisuudensuunnitelmista blogin puolella vasta vähän myöhemmin.

Taisin päättää mun yo-kuvien ottajan jo parisen vuotta sitten, kun aloin seuraamaan Annia somessa. Onneksi tein hyvänä valinnan, sillä näistä tuli kyllä tosi kivoja! Halusin kuvat jossain luonnossa, mutta kuitenkin hieman erikoisemmassa ympäristössä. Päädyttiin lopulta kuvaamaan Haagan Alppiruusupuistossa, jossa kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt, mutta se osoittautui kuitenkin ihan täydelliseksi kuvauspaikaksi! Vai mitä?

Onko täällä muita tänä keväänä valmistuneita?