Purjehduskauden avaus

Ne kunnon purjehtijat ovat varmaan aloittaneet purjehduskautensa jo viikkoja sitten, mutta me ehdittiin iskän kanssa kesän ensimmäistä kertaa vesille vasta viime perjantaina. Ei se mitään, oli ainakin tosi hyvä ilma! Aurinko paistoi ja toiseen suuntaan tuulikin sopivasti. Käytiin Päijänteen kansallispuiston alueella Pulkkilanharjulla pysähtymässä, ja itse sitten kiersin erään lyhyen luontopolunkin, jonka varrelta nuo metsäkuvatkin ovat.

Tuollainen pieni muutaman tunninkin irtiotto arjesta teki kyllä hyvää, sillä vapaa-aika on muuten viime aikoina jäänyt aika vähiin... Viidestä kesätyöstäkin kolme on jo joissain määrin aloitettu. Onneksi sentään koeviikko jätettiin tänä vuonna viimeisestä jaksosta väliin, niin tämä viimeinen viikko on koulun osalta tosi rento! Blogipostaukset nyt vaan raahaavat aika paljon jäljessä, kun materiaalia olisi, mutta aikaa koneella istumiseen ei niinkään. Palaillaan kuitenkin pian!

Turkoosia vettä ja vesiputouksia – Krka National Park

En vaan pääse yli tuon veden värin kauneudesta! <3 Yksi Kroatian päivistä käytettiin Krkan kansallispuistossa vierailemiseen. Ensin meidän piti mennä Plitviceen, mutta matkaseurani mielestä 200 kilometrin matka oli muka liian pitkä matka kenties yhteen Euroopan hienoimmista paikoista... Mutta oli tämäkin ihan hieno! Ok, ehkä hienoin luontokohde missä olen käynyt.

En ole koskaan nähnyt noin turkoosia vettä vieläpä noin paljon, ja tarkemmin ajateltuna en varmaan ollut aiemmin nähnyt edes kunnon vesiputouksia. Jos vain olisin itse saanut päättää, olisin mennyt tuonne vähän illemmalla, kun valo olisi parempi eikä paikalla olisi tuhansia muita ihmisiä (saadaan tosiaan olla iloisia, että meillä Suomessa upeimmissakaan luonnonpuistoista ei ole läheskään noin paljon turisteja!). En halua edes miettiä sitä tungosta sesongin aikaisena viikonloppuna... Tämä ihan vinkkinä, jos joku teistä on menossa, sillä käymisen arvoinen paikka tuo oli! ;)

Mikä on hienoin luontokohde, missä sinä olet käynyt?

Satoja vuosia vanha kaupunki

Diocletianuksen palatsin ympäristö on ainakin matkailijoiden kannalta ehdottomasti se Splitin keskeisin alue. Kaupunki syntyi satoja vuosia sitten, kun keisari  Diocletianus uransa jälkeen rakennutti palatsin muutaman kilometrin päähän silloisesta alueen keskeisemmästä kaupungista Salonasta. Tämä tapahtui noin vuonna 305, joten aika hyvin kaupunki on säilynyt tähän päivään asti!

Oli jännää nähdä tuollainen vähän etelämmässä sijaitseva vanhan kaupungin alue. Vaikka ne Tallinnan ja Tukholmankin vanhat osat ovat mielestäni erittäin kauniita, niin jotenkin tykkäsin Splitistä vielä vähän enemmän. Rakennusten lisäksi myös luonto on Kroatiassa ihan omaa luokkaansa, siitä lisää seuraavassa postauksessa! ;)

Marjan Hill

Vihdoin päästään kunnolla Kroatian kuvien kimppuun! Heti ensimmäisenä iltana Splitissä kiivettiin Marjan Hill -nimisen kukkulan päälle. Kiipeämistä siinä tosiaan riitti, sillä kiivettiin ihan alhaalta huipulle asti, ja matkalla oli valehtelematta satoja portaita sekä lisäksi paljon muuta nousua siihen päälle. Matkaseuraani ehkä vähän katui valintojaan nähtyään parkkipaikan huipun vieressä, mutta mun mielestä Marjanille kannatti ehdottomasti kävellä. Kukkula onkin paikallisten keskuudessa erittäin suosittu ulkoilukohde. Enkä ihmettele, kyllä minunkin lenkkeilymotivaationi voisi kummasti nousta noissa maisemissa!

178 metrin korkeudesta näkyi hyvin Splitin älyttömän kaunis sijainti vuorten ja turkoosin Adrianmeren välissä. Eikä noissa punatiilikatoissa ja vaaleissa rakennuksissakaan ole mitään vikaa ylhäältä päin katsottunakaan! Onneksi mentiin kukkulalle auringonlaskun aikaan, niin maisemat olivat vieläkin hienommat kuin päiväsaikaan. Itse asiassa olisin halunnut käydä tuolla huipulla myös auringonnousun aikaan, mutta nukkuminen vei kuitenkin voiton siinä asiassa. Marjanilla olisin voinut kyllä itse viettää enemmänkin aikaa, joten ehkä vielä joskus menen käymään pikavisiitillä siellä :D

Miten on, iskisikö teihin tällaiset lenkkeilymaastot? ;)