Aina ei onnistu

Näin kesän alussa on monena iltana yrittänyt käydä kuvaamassa auringonlaskuja. Kohdalleni vaan ei ole sattunut mitään kovin henkeäsalpaavaa yksilöä, kivoja kuvauspaikkoja ei ole lähellä, aurinko laskee vähän liian myöhään, on kylmä (jos ajatellaan, että nyt on kesä eikä syksy), itikat kiusaa ja valivalivali...

Yhtenä iltana tosin näin todella upean auringonlaskun, mutta juuri sinä iltana en ollut ajatellut mennä kuvaamaan. Olin ihan valmiina menossa nukkumaan, kun vilkaisin ikkunasta ulos ja mietin pitkään mennäkö kuvaamaan vai ei. Ajatelin, etten kuitenkaan ehtisi minnekään (jälkeenpäin ajatellen olisin juuri ja juuri ehtinyt) ja että tuleehan niitä kivoja auringonlaskuja myöhemminkin. Jälkeenpäin kadutti. Mutta hei, eikös näytäkin upealta tuo ikkunasta otettu kuva...?

Juu ei. Miksen vaan voisi asua jossain järven tai meren rannalla, mistä näkyisi joka ilta upea auringonlasku ja lähellä olisi vaikka kuinka paljon kivoja kuvauspaikkoja?

Lähdinpä taas eräänä iltana kuvaamaan, mutta silloin pilviä olikin niin paljon, ettei koko auringonlaskua edes nähnyt. Kiipesin erään korkean mäen päälle ja otin sieltäkin sarkastisen upean kuvan, mutta taisin poistaa sen myöhemmin vahingossa.

Nooh, seuraavana iltana uudestaan! Saaliina alla näkyvät kaksi julkaisukelpoista kuvaa. Tuolla reissulla opin muuten, että mopokypärä on aika hyvä itikkasuoja myöhäisiä kuvausreissuja varten! ;)

No mutta, vaikkei itse kuvat niin onnistuneita olekaan, niin ainakin olen monena iltana saanut hyvän iltalenkin. Se ihanan raikas ilma! Skoballakin on aika kiva ajella noin myöhään täällä syrjässä, kun ketään muita ei ole liikenteessä. Onneksi ei ole, sillä olen ollut kuvailemassa aina niin, että olen kotiin tullessa valmis menemään suoraan nukkumaan. Eli siis pyjama päällä (tosin kollarit ja takki vielä siinä), naama rasvattuna ja hiukset leteillä. Yritän pitää unirytmini normaalina ja nukkua mahdollisimman paljon, heh.

Tällä tekstillä ei nyt varmaan ole mitään kovin suurta pointtia tai sanomaa, mutta mulla nyt sattuu olemaan vähän tylsää. Saanko jatkaa vielä? Jatkan kuitenkin.

Lopussa vielä erään kuvausreissun satoa, joka ehkä on näistä onnistunein. Tuonakaan iltana mun ei ollut tarkoitus mennä kuvaamaan, mutta ikkunasta vilkaistuani lähdinkin mahdollisimman nopeasti juoksemaan kohti lähimmän pellon reunaa. Eipä ainakaan jäisi kaduttamaan. Olin kuitenkin auttamattoman myöhässä, mutta ei voi mitään. Tulipahan myös testattua, kuinka paljon haittaa unen saamista tuo pieni juoksulenkki juuri ennen nukkumaanmenoa, en suosittele. Nyt tosi ajatelin jättää auringonlaskukuvauksen hetkeksi rauhaan, kun tuo päivä alkaa olla jo aika pitkä (ja minä turhautunut). Aina vaan ei onnistu. Ehkä sitten loppukesästä taas.

Jos tiedossasi on joku salainen vinkki siitä, mistä tietää upean auringonlaskun olevan tulossa, tai miten löytää hyviä kuvauspaikkoja, niin kerro se kommentteihin! Äänestä myös mielestäsi toimivinta hyttyskarkoitetta...