Stewart Island – Paratiisi kaukana kaikesta

Uusi-Seelanti koostuu useista saarista pääsaarien ollessa Pohjois- ja Eteläsaari. Monet muut saaret ovatkin sitten vähän tuntemattomampia. Sellainen on esimerkiksi tämä Stewart Island, joka kuitenkin on maan kolmanneksi suurin. Saari sijaitsee Eteläsaaren eteläpuolella, eli tämän etelämmäksi tuskin tulen ainakaan muutamaan vuoteen, jos koskaan, pääsemään. Syrjäisellä saarella on vain noin 400 vakituista asukasta, ja 85% saaren pinta-alasta on kansallispuistoa. Paikka on sen verran kaukana Eteläsaaresta, että lauttamatka sinne kestää vajaan tunnin. Kalastus on ollut ja on edelleen saaren asukkaiden tärkeimpiä elinkeinoja, mutta tärkein rahantuoja on nykyään turismi. Matkailijoita ei kuitenkaan tuntunut olevan mitenkään liikaa, ja tuntui kuitenkin erityiseltä olla näin syrjäisessä paikassa. Niin hurjaa, että sadat ihmiset oikeasti asuvat täällä!

Jo lauttamatka saarelle oli melko jännittävä. Olin kuullut, että lauttoja joudutaan perumaan suhteellisen usein, ja sään ollessa todella tuulinen jo Bluffissa, jännitimme pääsemmekö matkaan ollenkaan. Pääsimme, jes! Alkumatka menikin ihan mukavasti, mutta sitten päästiin pois lahden suojasta... Ja aallot olivat valehtelematta vähintään viisimetrisiä! Eikä meidän lautta todellakaan ollut mikään risteilyalus, vaan ehkä 10x20m kokoinen iso vene. Penkeiltä nouseminen oli ehdottomasti kielletty koko matkan ajan, ja niistä penkeistä sai kyllä pitää ihan tosissaan kiinni. Veneen pomppiessa aallokoissa ja heiluessa puolelta toiselle aaltojen paiskautuessa ikkunaan, tuli kyllä muutamaan kerran mietittyä, että mihinköhän sitä on taas ryhdytty ja toivottavasti kippari osaa hommansa... Itse en ole koskaan tullut merisairaaksi (*kop kop*), eikä se onneksi tapahtunut tälläkään kertaa. Vähän jännempi matka oli aluksi jopa hauska! Hauskuus kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun puolet lautan muista matkustajista alkoi oksentamaan ja voimaan todella pahoin, silloin kun matkaa oli vielä noin 40 minuuttia jäljellä. Päästiin kuitenkin perille, ja paluumatka meni onneksi huomattavasti rauhallisemmin.

Saari on tunnettu upeasta luonnosta ja eläimistään sekä kirkkaista taivaista. Jos haluaa nähdä kiivilinnun luonnossa, Stewart Island on luultavasti paras paikka yrittää sitä. Illan pimetessä kylän viereiset metsät täyttyivätkin aina turisteista punaisten taskulamppujensa kanssa. Kiivin spottaaminen ei kuitenkaan sielläkään ole mikään itsestäänselvyys, vaan mukana täytyy olla erittäin paljon kärsivällisyyttä ja hyvää tuuria. Itse tuhlasin kolmena yönä pari tuntia yöunistani kiivispottaukseen, tuloksena vain mukataiteellisia yöllä punaisessa valossa otettuja kuvia. Onneksi olin käynyt katsomassa kiivejä livenä Franz Josefissa eräässä eläintensuojelutalossa. Mutta ainakin näin ihan käsittämättömän upeita tähtitaivaita! Harmittaa, etten ottanut kameralle jalustaa mukaan. Varmaan kaukaisuus kaikesta ja kaupungeista ja otsonikerroksen ohuus saa aikaa ne älyttömän selkeät yötaivaat. En ole ikinä nähnyt niin paljon tähtiä, eikä linnunradan sijaintia todellakaan tarvinnut arvailla!

Päivisin aikani meni lähinnä luonnossa retkeilyyn, saarella kun ei ihan hirveästi muita aktiviteetteja ole. Kävelinkin ympäriinsä rauhallisessa luonnossa vähintään kymmenen kilometriä päivässä. Viimeisenä iltana lähdin katsomaan pingviinejä erääseen niemenkärkeen auringonlaskun aikaan. Reitti oli ihana ja kaunis, mutta pinguja ei valitettavasti tällä kertaa näkynyt. Sen sijaan taisin vihdoin nähdä sen kiivin! Pimeässä takaisin päin kävellessäni näin sekunnin ajan, kun polun poikki juoksi joku kanan kokoinen tumma eläin. Tulimme kavereiden kanssa hostellilla siihen lopputulokseen, että se ei voinut olla mikään muu kuin kiivi. Eli voin sanoa nähneeni kyseisen harvinaisen linnun luonnossa, eikö? :D  

Mikä on eteläisin paikka, missä olet käynyt?