Luontokuvausinspiraation paluu ja koronakuulumiset

Hei taas, pitkästä aikaa! Ja siitä taas on vielä pidempi aika, kun olen jakanut kuvia Suomesta tai ylipäätään mitään reaaliaikaisia kuulumisia. Tässä siis olisi molempia ihan reilusti!

Poikkeustilanne on vaikuttanut omaan elämääni aika isosti, niin työhön, opiskeluun, asumiseen kuin vapaa-aikaankin.

Huhtikuussa suunnitelmani oli pitää kesäloma ja lähteä kolmen viikon matkalle. Olin myös suunnitellut, että tästä tulisi taas paljon materiaalia blogiin, mutta kun tämä epäonnistui, laski blogimotivaatiokin aika nolliin. Vaikka matkaa ei oltu suunniteltu kovin montaa kuukautta, olin kuitenkin todella innoissani siitä ja siihen oli käytetty paljon aikaa, joten peruuntuminen oli toki valtava pettymys. Ei ehkä olisi niin paha, jos reissun pystyisi vain siirtämään myöhemmäksi, mutta töiden ja opiskelujen takia seuraava mahdollinen vähintään kolmen viikon pätkä olisi ehkä kesällä 2022, ja kesäkuukausina vaeltaminen Saharan vieressä ei oikein inspiroi... Peruuntumistakin enemmän harmittaa se lähes 700€, jonka joudun maksamaan täysin tyhjästä.

Opiskelun ja tulevaisuuden suhteen on tällä hetkellä kaikkein isoimmat kysymysmerkit. Olen siis hakenut opiskelemaan nyt toisen välivuoden jälkeen ja yritän päästä sisään todistuspisteillä. Yritin kuitenkin korottaa näitä todistuspisteitä nyt keväällä, ja sitä varten opiskelin yhteensä 200 tuntia alkuvuoden aikana. Koe kuitenkin sattui olemaan ihan muutama päivä poikkeustilan alkamisen ja valtavan uutistulvan jälkeen, koe stressasi muutenkin ja siihen lisäksi vielä kaikki suunnitelmat olivat menneet täysin pilalle tai ihan uusiksi. Lisäksi siellä samassa tilassa oli lähes 100 ihmistä ja ihan lähelläni ollut henkilö yski koko kokeen ajan koko ajan muistuttaen tilanteesta... En siis vain pystynyt keskittymään kokeeseen, enkä saanut arvosanaa korotettua.

Aiemmin olin kuitenkin melko varma, että pääsisin kuitenkin b-vaihtoehtooni. Hakukriteerit muuttuivat tänä vuonna muutenkin ja tämä sotki niitä vielä lisää, joten minulla ei ole enää mitään hajua, pääsenkö opiskelemaan ja jos pääsen, niin minne... Toisaalta tavallaan harmittaa myös aloittaa yliopisto-opinnot juuri tänä syksynä, mikäli ne alkavat etäopiskeluna, toisiin ei pääse kunnolla tutustumaan ja paljon puhuttuja juhlia ja tapahtumia ei voi pitää.

Töiden suhteen erityisesti tälle kesälle oli isot odotukset. Olen neljä vuotta tehnyt valokuvaustöiden ohella myös muita kesätöitä, mutta nyt piti vihdoin olla se vuosi, kun en hae mitään varsinaisia kesätöitä (nykyisten töiden lisäksi), vaan luotan itseeni. Olin jopa varannut kesäksi työpöydän co-working -tilasta, mistä olin haaveillut jo pitkään. Muutenkin minulla piti vielä keväällä olla kuvauksen lisäksi kolme muutakin työtä. En ollut osannut kuvitella tilannetta, että yhtäkkiä muutaman päivän aikana kaikki työt loppuu tai peruuntuu, eikä rahaa tule yhtään mistään. Niin kuitenkin kävi.

Valokuvauksen lisäksi tein keikkatöitä konserttitalossa, promootiokeikkoja tapahtumissa ja ohjaajan töitä ja sijaisuuksia lasten iltapäiväkerhossa ja leireillä. Kuvaustoimintani keskittyy suurimmaksi osaksi hääkuvauksiin ja vahvana kakkosena tulee ylioppilas-, rippi- ja kaikki muut juhlat ja tilaisuudet. Ei ehkä tarvitse selittää, miksi näiden osalta menee tällä hetkellä aika huonosti... Touko-kesäkuun häät on siirretty tai vaihdettu pelkkään vihkimisen ja potrettien kuvaukseen. Heinä-elokuu ovat vielä suuria mysteerejä, joiden osalta voi vain toivoa parasta. En kuitenkaan usko, että ne tulisivat kaikki toteutumaan aiemman suunnitelman mukaisesti. Potrettikuvauksia miljöössä toki pystyn tekemään lähes normaalisti, mutta kun näitä juhlia ei ole, niin näidenkin kuvausten tarve on vähentynyt aika merkittävästi.

Toisaalta ahdistaa myös tieto siitä, että tiedän monilla muilla menevän todella paljon huonommin. Ja se, ettei minulla nyt olisi mitään "oikeutta valittaa". Tuntuu vaan, että tämä nyt iski itselle pahimpaan mahdolliseen aikaan. Ymmärrän, että asialla on vaikka kuinka paljon erilaisia puolia, mutta yritän kuitenkin pitää tekstin mahdollisimman lyhyenä.

Tavallaan en haluaisi nytkään kirjoittaa näin negatiivista postausta. Tein kuitenkin muutama päivä sitten samantyyppisen avautumisen Instagramin storyihin ja sieltä tuli muutama kommentti, kuinka on ihanaa, ettei somessa ole pelkkää yltiöpositiivisuutta ja muut vaikeassa tilanteessa olevat vaivat saada vähän vertaistukea. Lisäksi tuntuisi jotenkin väärältä tulla vaan kirjoittamaan jotain että hei, kävin pitkästä aikaa kuvailemassa luontoa, tässä kuvat.

Vaikka opiskelua tai töitä ei varsinaisesti ole ollut maaliskuun jälkeen, ei mulla silti ole ollut mitenkään tylsää. Sellainen "joskus" tehtävien asioiden to do -lista oli päässyt kasvamaan melko pitkäksi, ja se on nyt edes hieman lyhentynyt. Ja toki joukkoon on tullut myös ihan uusia projekteja. Lisäksi yrittäjänä joitain tekemistä löytyy aina vaikka kuinka paljon, mutta ne on olleet sellaisia juttuja, mistä kukaan ei suoranaisesti maksa mitään.

Olen esimerkiksi vähän kehitellyt yritykselle uusia juttuja ja suunnitellut tulevaa. Olen pitänyt paljon etäpalavereja tulevien asiakkaiden kanssa. Olen jakanut paljon valokuvausvinkkejä myös Instagramiin ja Facebookiin. Olen jutellut niidenkin kavereiden kanssa, joita en ole ehtinyt nähdä kuukausiin. Olen suunnitellut ensiasuntoni sisustusta ja tilannut kaikenlaista, mitä nyt omilleen muuttaessa tarvitsee hankkia, ja tilauksissani suosinut mahdollisimman paljon suomalaisia pienyrittäjiä. Olen innostunut käsitöistä uudelleen ja erityisen hurahtanut olen makrameetöihin. Olen katsonut paljon sarjoja, mitä en aiemmin ole ehtinyt tehdä. Toisaalta olen yrittänyt myös olla olematta "karanteenisuorittaja".

Kuten varmasti monelle muullekin, pieni pysähtyminen ja hiljentäminen on kuitenkin tehnyt tähän väliin myös ihan hyvää.

Kuten postauksen kuvista ehkä voi päätellä, luontokuvausinspiraationikin on vähän taas herännyt henkiin. Uuden-Seelannin jälkeen olen tehnyt sen verran töitä, ettei vapaa-aikaa kuvaamiselle ole ylipäätään ollut kovin paljon. Tiedän, että Suomen luonto on upea, mutta Uuden-Seelannin jälkeen tämä on kuitenkin tuntunut vähän tylsältä... Suurin syy oli ehkä kuitenkin se, etten vaan ole kuvannut luontoa niin pitkään aikaan, että olin ihan unohtanut, kuinka kivaa se onkaan! Ehkäpä heräilevä luonto ja vihreys innostaa, vielä enemmän, katsotaan.

Mitä teille kuuluu?