Uudessa-Seelannissa jokainen kaupunki on tunnettu jostakin tietystä aiheesta. Pienempien kaupunkien kohdalla tämä voi olla jotain hyvinkin kummallista, kuten maan kumisaappaanheitto-pääkaupunki.
Rotorua on tunnettu kuumista lähteistään ja niistä johtuvasta mädän kananmunan hajusta ympäri kaupunkia, sekä Pohjoissaaren seikkailupääkaupunkina. Ja kolmen päivän aikana kyseisessä kaupungissa pääsin kyllä näkemään nämä molemmat puolet!
Ensimmäisen iltapäivän vietin juurikin kuumien lähteiden parissa, sillä hostellimme oli ihan geotermisen puiston vieressä. Haju siellä oli välillä aika järkyttävä, mutta kaikkeen tottuu ja maisemat olivat kyllä sen arvoisia! Jotenkin niin siistiä, että luonnosta löytyy ihan järven kokoisia lähteitä täynnä lähes kiehuvan kuumaa vettä! Lähteiden pohjalla oleva muta on muuten tunnettu hyvistä terveysvaikutuksistaan, joten kaupungista löytyy myös paljon mutahoitoja tarjoavia kylpylöitä. Itsekin toki ostin pari mutanaamiota tuljaisiksi.
Sitten päästäänkin paikan seikkailuaktiviteetteihin! Aloitin helposta, ja menin vain kävelemään 20 metrin korkeudella olevilla riippusilloilla Redwood-puiden latvoissa. Jutun juoni oli kuitenkin siinä, että tein sen illalla auringonlaskun jälkeen, kun puisto oli täynnä valotaideteoksia.
Seuraavan päivän aktiviteettia olin innoissani odottanut jo viikkoja, sillä pääsin köysiliukupuistoon! Rakastan köysiratoja, joten muutaman tunnin kierros metsässä kuudella pitkällä köysiliulla oli niin siistiä! Pisin radoista oli 400 metriä ja 45 metrin korkeudella!
Viimeinen aktiviteetti olikin sitten kaikista hurjin, eli koskenlasku. En ollut liian jännittynyt sinne mennessäni, mutta tiedättekö sen hetken, kun joudut kuuntelemaan turvallisuusohjeistuksen, kuulet mitä kaikkea vedessä voi tapahtua ja allekirjoitat sopimuksen, missä suunnilleen lupaat että kaikki on ihan omalla vastuulla. Siinä vaiheessa alkoi miettiä, että mitäköhän sitä on taas tekemässä... :D Kyseessä oli nimittäin ehkä maailman hurjin turisteille järjestettävä koskenlasku. Grade 5 ja menimme kumiveneellä alas myös seitsemän metriä korkean vesiputouksen! Mutta pitihän se kokeilla, kun kerran oli mahdollisuus ja sain sen vieläpä puoleen hintaan! :D Kuten kuvistakin näkyy, satuin kuitenkin kuulumaan siihen epäonniseen muutamaan prosenttiin, joiden vene kaatui ylösalaisin juurikin sen seitsemänmetrisen vesiputouksen jäljiltä. En ehkä suuremmin nauttinut tästä kohdasta, mutta siitäkin selvittiin ja adrenaliinipiikki sen jälkeen oli ihan huikea! Ja sen jälkeen koskenlasku oli vieläkin kivempaa! Litimäräksihän siellä kastui (en uskonut, että vene täyttyy vedellä koko ajan ja uimaankin joutuu useamman kerran), mutta onneksi kohdalle sattui erittäin lämmin alkusyksyn päivä! Toisaalta, tämähän ei vielä ollut mitään verrattuna joihinkin vielä tulossa oleviin aktiiiteetteihin...
Rotorua on tunnettu kuumista lähteistään ja niistä johtuvasta mädän kananmunan hajusta ympäri kaupunkia, sekä Pohjoissaaren seikkailupääkaupunkina. Ja kolmen päivän aikana kyseisessä kaupungissa pääsin kyllä näkemään nämä molemmat puolet!
Ensimmäisen iltapäivän vietin juurikin kuumien lähteiden parissa, sillä hostellimme oli ihan geotermisen puiston vieressä. Haju siellä oli välillä aika järkyttävä, mutta kaikkeen tottuu ja maisemat olivat kyllä sen arvoisia! Jotenkin niin siistiä, että luonnosta löytyy ihan järven kokoisia lähteitä täynnä lähes kiehuvan kuumaa vettä! Lähteiden pohjalla oleva muta on muuten tunnettu hyvistä terveysvaikutuksistaan, joten kaupungista löytyy myös paljon mutahoitoja tarjoavia kylpylöitä. Itsekin toki ostin pari mutanaamiota tuljaisiksi.
Sitten päästäänkin paikan seikkailuaktiviteetteihin! Aloitin helposta, ja menin vain kävelemään 20 metrin korkeudella olevilla riippusilloilla Redwood-puiden latvoissa. Jutun juoni oli kuitenkin siinä, että tein sen illalla auringonlaskun jälkeen, kun puisto oli täynnä valotaideteoksia.
Seuraavan päivän aktiviteettia olin innoissani odottanut jo viikkoja, sillä pääsin köysiliukupuistoon! Rakastan köysiratoja, joten muutaman tunnin kierros metsässä kuudella pitkällä köysiliulla oli niin siistiä! Pisin radoista oli 400 metriä ja 45 metrin korkeudella!
Viimeinen aktiviteetti olikin sitten kaikista hurjin, eli koskenlasku. En ollut liian jännittynyt sinne mennessäni, mutta tiedättekö sen hetken, kun joudut kuuntelemaan turvallisuusohjeistuksen, kuulet mitä kaikkea vedessä voi tapahtua ja allekirjoitat sopimuksen, missä suunnilleen lupaat että kaikki on ihan omalla vastuulla. Siinä vaiheessa alkoi miettiä, että mitäköhän sitä on taas tekemässä... :D Kyseessä oli nimittäin ehkä maailman hurjin turisteille järjestettävä koskenlasku. Grade 5 ja menimme kumiveneellä alas myös seitsemän metriä korkean vesiputouksen! Mutta pitihän se kokeilla, kun kerran oli mahdollisuus ja sain sen vieläpä puoleen hintaan! :D Kuten kuvistakin näkyy, satuin kuitenkin kuulumaan siihen epäonniseen muutamaan prosenttiin, joiden vene kaatui ylösalaisin juurikin sen seitsemänmetrisen vesiputouksen jäljiltä. En ehkä suuremmin nauttinut tästä kohdasta, mutta siitäkin selvittiin ja adrenaliinipiikki sen jälkeen oli ihan huikea! Ja sen jälkeen koskenlasku oli vieläkin kivempaa! Litimäräksihän siellä kastui (en uskonut, että vene täyttyy vedellä koko ajan ja uimaankin joutuu useamman kerran), mutta onneksi kohdalle sattui erittäin lämmin alkusyksyn päivä! Toisaalta, tämähän ei vielä ollut mitään verrattuna joihinkin vielä tulossa oleviin aktiiiteetteihin...
Mitens teillä, kokemuksia kuumista lähteistä tai koskenlaskusta? :D
Rupesin miettimään että olenko kokeullut koskenlaskua, ja kyllä särkänniemessä! Mulla ei varmastikkaan ollut yhtään niin huikee kokemus kun sulla toi aito koskenlasku! :D
VastaaPoistaJa nää kuvat on aivan ihania ! Just näyttää semmoselta, että haluisin ittekkin lähtee äkkilähdöllä Uuteen-Seelantiin.
Mitä objektiiveja oot erityisesti tykännyt käyttää matkalla ja mikä on jäänyt käyttämättä? :)
Haha, Noo ehkä vähän erilaista... :D
PoistaKiitos paljon! Toivottavasti vielä joskus pääset käymään täällä :)
Jos nyt puhutaan vain tuosta viiden viikon reppureissun osuudesta: Mun 24-70mm f/2.8 -objektiivi rikkoontui ensimmäisen viikon aikana, ja sain sen takaisin vasta viimeisiksi päiviksi. Se olisi siis monikäyttöisyytensä puolesta varmasti ollut käytetyin objektiivini, jos vaan olisin sitä pystynyt käyttämään... Sen puutteessa sitten ostin halvan 50 millisen ja pitkälle zoomillekin tuli käyttöä muutaman kerran. Toiseksi käytetyin linssi oli varmaankin laajakulma näissä upeissa maisemissa. Makron sen sijaan jätin kokonaan kotiin :)
En menisi kyllä ikinä laskemaan koskea mutta valjaissa voisin mennä tsippailemaan ja katsomaan metsää korkeammalta :D
VastaaPoistaHaha, no tää oli tosiaan se hurjin vaihtoehto, monissa vähän helpommissa ei välttämättä edes kastu kunnolla... :D Ja tuolla treewalkilla ei muuten ollut mitään valjaita, aidat vaan ;)
PoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
Poista