Wanaka – Ilmainen maisemalento ja upeita vuoristomaisemia

Edellisten päivien pettymysten putken jälkeen Franz Josefissa Wanaka pääsi ylittämään odotukset!

Wanaka on ihana pieni kaupunki Eteläsaaren keskikohdilla, noin tunnin matkan päässä Queenstownista pohjoiseen. Queenstown on myös ihana, mutta siellä on todella paljon turisteja ja korkea hintataso. Wanaka onkin kiivien keskuudessa tunnettu parempana versiona isommasta naapuristaan, ja ymmärrän kyllä miksi! Valitettavasti vietin kaupungissa kuitenkin alle vuorokauden rajallisen aikatauluni vuoksi. Vasta tässä vaiheessa minua alkoi ensimmäisen kerran harmittamaan, että olin suunnitellut aikatauluni etukäteen, sillä olisin erittäin mieluusti viettänyt täällä enemmänkin aikaa ja ottanut sen pois jostain muusta...

Wanakassa oli ihanan kotoisa fiilis. Kaupunki oli pieni ja uskomattoman kaunis, mutta silti juuri sopivan vilkas. Parasta oli kuitenkin ihmiset. Täällä minusta nimittäin tuntui siltä, että olen varmaan tavannut muutaman kuukauden aikana Uudessa-Seelannissa enemmän ihmisiä kuin Suomessa muutaman viime vuoden aikana.

Hostelliin asettumisen jälkeen menin tapaamaan host-perheeni poikaa, joka asuu kyseisessä kaupungissa. Oli hauskaa jutella hänen ja hänen kavereidensa kanssaan reilu tunti viinilasillisen äärellä, sain samalla myös hyviä vinkkejä Wanakaan ja Queenstowniin tutustumiseen. Kaupungilla kävellessäkin törmäsin koko ajan tuttuihin Stray-bussin matkustajiin, oli jotenkin niin ihanaa ja niin absurdia pysähtyä muutaman minuutin välein vaihtamaan muutama sana sattumalta tavattujen tuttujen kanssa, kun on ollut kaupungissa vasta muutaman tunnin! <3

Ensimmäisissä kuvissa näkyvä puu on varmaan yksi maailman tunnetuimpia ja kuvatuimpia. Oletko nähnyt sen ennen? Puun nimi on luovasti The Wanaka Tree. Jotenkin hassua, miten yksi puu voi olla niin suosittu, mutta kävin tietysti nappaamassa omatkin versioni. :D 

Wanakan siistein ja varmasti koko reissun suurin extempore-aktiviteetti tapahtui seuraavana aamuna. Saimme halutessamme valita aamun aktiviteetin muutamasta eri vaihtoehdosta, ja itse olin iloisena menossa valloittamaan erään vuorenhuipun ja sen jälkeen eräänlaiseen illuusiomuseoon. Bussissa muutama päivä sitten tapaamani chileläispoika alkoi kysellä aamun suunnitelmistani ja onko ne jo varattu. "Öö, ei, kuinka niin?" Hänellä oli tarjolla ilmainen matkustajapaikka pienlentokoneen takapenkillä. Siellä oli nimittäin "Learn to fly" -niminen kokemus, jossa siis pääsi itse ohjaamaan pienlentokonetta, ja kaverin sai ottaa mukaan! Itse en siis pääsisi puikkoihin, mutta takapenkille maisemia katselemaan. Ilmainen maisemalento vuorten ja järvien yläpuolella, upealla säällä hieman auringonnousun jälkeen ja koneessa vain kolme ihmistä. Arvatkaa vaan, mietinkö sekuntia pidempään suostumista? Tottakai lähden!

Tämä helpotti aika paljon pettymystä toissapäivänä perutusta helikopterivaelluksesta, sillä en aiemmin ollut käynyt myöskään pienkoneen kyydissä. Lentokentällä minun olisi varmaan pitänyt olla edes hieman jännittynyt, mutta hypin innosta koko odotusajan! Koneen sisällä oli yllättävänkin turvallinen olo. Pieni kone tuntui jopa huomattavasti vakaammalta ja turvallisemmalta kuin isot matkustajakoneet, vaikka laskeutuminenkin oli nurmelle. Nautin täysin rinnoin kolmeen suuntaan avautuvista ikkunoista ja kamera lauloi yhtä soittoa koko 20 minuuttisen lennon ajan. Oli myös hauska seurata Diegon innostuneita reaktioita, lentsikan ohjaaminen on varmaan ollut aika monen pikkupojan unelma... :D

Olin tietenkin varautunut siihen, että tullaan vähän kääntyilemään ilmassa ehkä normaalia jyrkemmin ja enemmän, mutta mitään isompia temppuiluja en osannut odottaa. Lennon loppuvaiheessa teimme kuitenkin 360 asteen käännöksen ilmassa siten, että lentokoneen toinen siipi osoitti maata kohti ja koneeseen kohdistui 2 G:n voima (näin erittäin epätieteellisesti selitettynä). Tämä kääntyminen ja paineen tunne kesti muutaman sekunnin, ja siinä parin sekunnin kohdalla ehkä hetken mietin että toivottavasti lentäjä nyt oikeasti osaa hommansa ja itse pystyn pitämään kamerastani kiinni. Haha, mutta hyvin meni, ja sekin oli todella siisti kokemus! 

Muutaman päivän päästä olin uudelleen pienlentokoneen kyydissä, mutta sillä kertaa laskeutuminen oli vähän jännempi... ;) 

Mikä on siistein juttu, minkä olet tehnyt ihan extempore?