Wellington – Uuden-Seelannin pieni pääkaupunki

Hups, postaustauko hieman venähti jälleen. Tässä kuukauden aikana on ehtinyt tapahtumaan todella paljon; matkustin Christchurchista takaisin Pohjoissaaren pohjoisosaan farmille, vietin siellä vielä pari viikkoa eläinten ja ihanien ihmisten seurasta nauttien, pääsin myös metsästämään hevosilla useammankin kerran, vietin viikon Australiassa ja lopulta matkustin noin 40 tuntia Sydneystä Helsinkiin. Ja nyt olen kotona, mikä näin puolen vuoden jälkeen tuntuu todella oudolta. 

Täällä kotona minulla on kuitenkin nyt jälleen reilusti aikaa istua koneella ja saada ulos kaikki ne sadat kuvat Uudesta-Seelannista. En nimittäin vieläkään ole julkaissut edes kolmasosaa niistä kaikista. Hiljaiselo blogissa saa luvan loppua, ja tästä eteenpäin blogiin tulee postaus joka maanantai- ja torstai-ilta, niin kauan kuin materiaalia riittää! Toivottavasti näitä jaksaa joku seuratakin :D 

Mutta takaisin Wellingtoniin, tai siis tuttavallisemmin Wellyyn, joka on tosiaan Uuden-Seelannin pääkaupunki (huom. se ei Auckland...). Ennen Wellingtonia olimme olleet viikon pelkästään luontokohteissa tai pienissä kylissä, joten kunnon kaupunki oli ihanaa vaihtelua. Ja mikä ihana kaupunki tämä olikaan! Varsinkin verrattuna Aucklandiin ja Rotoruaan, eli niihin ainoisiin vähän isompiin kaupunkeihin, joissa tässä maassa olin vieraillut, Welly on todella kaunis paikka. Keskustan alueelta löytyy paljon hienoja historiallisia rakennuksia ja ylipäätään pidin todella paljon kaupungin tunnelmasta. Kokemukseeni vaikutti positiivisesti vielä se, että mulla oli aivan upea hostelli, ylivoimaisesti paras missä olen ikinä ollut. Jos siis joskus olet menossa Wellingtoniin, lämmin suositus The Marionille! Tilavat ja äänettömät pod-sängyt, älyttömän upea sisustus, todella siisti, loistava sijainti, ihana henkilökunta ja ylipäätään kaikki pienetkin yksityiskohdat on mietitty todella hyvin.

Vietin kaupungissa neljä päivää, joiden aikana ehdin nähdä ja tehdä paljon, mutta olisin hyvin voinut jäädä vielä pidemmäksikin aikaa. Kävimme parikin kertaa Te Papa -museossa, jonka sanotaan olevan Uuden-Seelannin tärkein museo. Paikka oli aivan valtava, ja oikeasti mielenkiintoinen, mutta kaiken huipuksi vielä kaikille ilmainen! Menimme historiallisella Cable carilla (näyttää ratikkavaunulta, mutta menee vain ylös ja alas jyrkkää kukkulanrinnettä) seikkailemaan kasvitieteellisessä puutarhassa. Kävelin vain ympäriinsä, vierailin parissa muussakin museossa ja taidenäyttelyssä. Kiipesin Mt. Victorialle katsomaan auringonlaskua. Tapasin suomalaisen valokuvaaja Johanna Merenheimon, joka muutti Wellingtoniin pari vuotta sitten, ja hän hieman näytti minulle paikkoja. Osallistuin kierrokselle, jossa käytiin läpi Taru Sormusten Herrasta -elokuvan kuvauspaikkoja, vaikken edelleenkään ole nähnyt koko elokuvaa. Ja no, siinä kai ne tärkeimmät näin lyhyesti, seuraavaksi siirrytäänkin sitten Eteläsaarelle!

P.s. Miksei Suomessa ole köysiratoja leikkipuistoissa? Uudessa-Seelannissa sellainen tai pari löytyy melkein jokaisesta puistosta :(